musiikin loppu

Last.fm on juuri sellainen väline musiikin kuunteluun, joka tuhoaa musiikin. Musiikki tuhoutuu, kun ihminen voi vapaasti valita äänitteitä, joista "pitää", ja hallita näin ympäröivää äänimaailmaansa täysin oman egonsa varassa. Musiikki, joka on todellisuudessa kaikkea ääntä, äänien synkronisiteettia läsnäolevassa tilassa ja ihmisen korvissa ja aivoissa, menehtyy, kun se muuttuu sisustuselementiksi, tunne-elämän hallinnan välineeksi tai vastaavaksi, jota levymusiikki ja jokin last.fm on. Tämä ajatus seurailee John Cagen jossain esittämää ajatusta.

No, tietysti olen ollut tappamassa musiikkia, ja havainnut että last.fm on ärsyttävän kategoriakeskeinen, ja kategoriat ovat lisäksi täysin satunnaisia. Last.fmhän kysyy, mikä on kuulijan lempiartisti, ja soittaa tämän perusteella "samankaltaista" musiikkia, useimmiten genreperusteisesti. Olen löytänyt ehkä noin kolme nimeä, jotka eivät johda jatkuvaan paskalle altistumiseen, vaan melko hyvään taustamusiikkiin tai mitä sen nyt sitten olisi: Leonard Cohen tuottaa folk ja sensellaisen musiikin kanavan, Morphine vähän hienostuneemman rock/blues tai jonkin kanavan, ja Arvo Pärt kiinnostavasti kanavan, jolla minimalistisen ja muun klassisen musiikin lisäksi kuuluu ainakin kokeellisempaa konemusiikkia ja sellaista. Näin Pärt on näistä sanoista ainoa, joka ylittää genret. Aivan hyvin Morphinen kohdalla voisi tulla jotain Miles Davisia. Ei tule.

(EDIT: Nyt kun kuuntelen tätä "Arvo Pärt's Similar Artists" -musaa, niin ei tällä kertaa kyllä tule mitään muuta kuin klassishenkistä matskua, jos se nyt mitään haittaa.)