Jos ihmisen jumalkuvat syntyivät eläinhahmoissa, kehittyivät eläinpäisiksi tai -hahmoisiksi ihmisiksi ja edelleen ihmisenmuotoiseiksi, nyt ollaan kehitysvaiheessa, jossa symboliton ihmisruumis vailla eläintä ja jumalaa on palvonnan tai huolenpidon kohteena näyteikkunoissa, joiden nukkeja hoivataan kuin jumalpatsaita Babylonissa tai balsamoituja kuninkaita Egyptissä.
Tietysti tämä kehityskulku on valheellinen, mutta on hauska laulaa duettoa perämoottoreiden kanssa kun istuu saaren sisäjärven rannalla keskentekoisella laiturilla.
Kuva jumalasta muodostuu siitä mitä olen kohdannut elämässä, se ei ole jumala, mutta mitään muutakaan ei ole mistä voisin luopua.
Jumalan kuvat kehittyvät hämärässä
silmäluomen reikä, rako,
camera obscura
lauantai 15. syyskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti