lauantai 15. syyskuuta 2007

Oman kokemukseni perusteella 90-luvun olennaisinta runoutta kirjoittivat ja lauloivat Jeff Buckley My Sweetheart the Drunk -levyllään ja Aki Yrjänä parilla-kolmella CMX:n levyllä.
Tästä en pääse vielä eteenpäin.

kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 16.48

1 kommentti:

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Niin mitähän tällä nyt yleensä saatoin tarkoittaa? Lause olisi ihan ymmärrettävä ilman ajanjakson rajausta ja ylisanoja. Mutta niiden kanssa se on käsittämätön. Tietysti väitin, että oman kokemukseni perusteella, jolloin väite on täysin subjektiivinen ja siinä mielessä vastaansanomattoman yhdentekevä, paitsi jos on kiinnostunut minusta tai kokemuksistani, mikä olisi kovin hassua.

Tietysti tiedän, missä tilanteessa kirjoitin tuon lauseen. Olin juuri kuunnellut CMX:n Aurinko-levyn ja paraikaa kuuntelin Jeff Buckleytä. Muistelin sitä, kuinka olen aiemmin kuunnellut niitä, ja kuinka tietyt kappaleet ovat avanneet tai avautuneet tavoilla, joiden vaikutus ei häviä koskaan minusta.

Ja tähän, ettei oikeastaan mikään muu 90-luvulla tehty runous tai laulumusiikki ole aiheuttanut minussa samaa, vaikka Nick Caven Mercy Seat voisi yltää lähelle, ja jokin muukin, esimerkiksi Gösta Ågrenin eräät runoteokset.

Tietysti pyrkimyksenä oli kai myös aiheuttaa itselleni tiettyä häpeää, sillä nykyään on kovin vaikeaa suhtautua Yrjänään ja orkesteriinsa täysin vilpittömästi, vaikka minä tuskin kirjoittaisin runoja (tai no, sellaisia runoja kuin kirjoitan) ilman Kanniaisen ajan CMX:ää.

Törmäsin muuten tänään Isaac Bashevis Singerin lauseeseen, jossa kutakuinkin tuomittiin itsestään kiinnostunut kirjoittaja maailman surkeimmaksi olennoksi. Se on ihan hyvä muistutus. Olen kirjoittanut tässä blogissa paljon itsestäni. Se varmaan jatkuu, matka ylös tästä kuilusta on vaikea, mutta matka on ehkä silti alkanut. Tai jotain.

18. syyskuuta 2007 klo 18.14

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)