Vapaasti tilkitty

(negatiivista) ruokaa koomapotilaille


lasipurkin pohjalla hiekalla
margariininapillinen sokerivettä
kun ensin ei opi tuntemaan ikkunalasia
ja tulee sitten saalistetuksi
tyhjään hillopurkkiin
alkaa kirota sitä että on saanut siivet
imemällä sokeria ja vettä
ja pesemällä itseään
aika kuluu, pyristelee kuolemaa vastaan
siksi nälkä jäädyttää silmät valkeiksi
ei enää tarvitse pitää kiinni
roikkuakseen lasissa

syökö koomapotilas, muurahaiset söivät
siltä silmät
taas junalla läpi
aina uudestaan parantuvan immenkalvon
lähestyen värisevää kaupunkia, identiteettikriisin
hypotalamuksen
vuoristojenkokoisilla kivihyllyillä
hissit rikki, neljännessä kerroksessa
sinne kerran kannetussa pyörätuolissa istuu
mies joka ei yllä katsomaan ovisilmästä
ei enää halua ulos
loputtomien perse- ja säärilaumojen
tuijotusta ruokottomalle naamalle
sataa kärsimystä ja yksinäistä
häpeää - ei
vaikka punaisin kynsin kaivauduttaisiin
kasvoja peittävien irtokerrosten läpi
valkeat silmäverkot
särkyneen selkärangan kärjessä tuskasta tulehtunut aivopoimusto
sen hypotalamus
käsittelee unen ja valveen rajalla
muistiin kuroutuvaa näkyä jossa terveet kädet ammentavat
punaisesta pesusoikosta viileää vettä kasvoille
kelluvaa päästäistä väistellen

jotenkin pärjää suoneen pulppuavalla nesteellä
ja toisaalla ei voi olla varma
kuka kuluttajista on kuluttaja
koomassa
toisin kuin yleensä luullaan
voi kävellä
liikuttaa silmiään
jopa puhua
normaalisti
hengitys on kuitenkin automaattista
aistimusten vastaanotto
ennakkomainonnan mukaista
ja kun se on kerran työnnetty alas
ruoka katoaa, edes nälkää ei jää