maanantai 4. helmikuuta 2008

hautuumaallako turhautuminen hautuu

Aloitin tämän blogin kirjallisen työskentelyn ja ajattelun apuvälineenä sekä osana prosessia, jonka yksinkertainen päämäärä oli ja on edelleen turhautumisen vähentäminen suhteessa tekstien julkaisemiseen ja sen sellaisiin julkis-taiteellisiin ja muihin seikkoihin. Tällä hetkellä minua ei kiinnosta laittaa tänne blogiin kuin kuvia ja ehkä jotain "runoja" - tai, kiinnostaa kyllä, ja eräitä laajempia poetiikkaan ja esimerkiksi taidekritiikkiin liittyviä tekstejä on jo jonkin aikaa ollut valmisteilla. En ole kuitenkaan varma, onko tämä oikea paikka niille teksteille. En myöskään ole varma, ovatko käsitykseni ja muotoiluni ja mielipiteeni sellaisia, että niiden julkituominen olisi välttämätöntä. Tässä blogissa ei tosin moni muukaan asia ole välttämättömyydestä, mikä osittain suoraan seuraa päämäärästä vähentää turhautumista ja suhtautua asioihin kevyesti, mutta koska turhautumisen vähentäminen on pohjimmiltaan suunnankorjausele, jonka varsinainen päämäärä on olennaisuuden ja välttämättömyyden havaitseminen, on kyseenalaista, kannattaako ei-välttämättömiä seikkoja tuoda julki tässä yhteydessä. Mielipiteissä esimerkiksi on sellainen ongelma, että ne ovat satunnaisia, hetkellisiä, provosoivia ja rajaavia, ja jotta sen kaltaista ainesta olisi mielekästä suoltaa, tulisi olla jonkinlainen varmuus siitä, että juuri kyseinen mielipide satunnaisuudessaankin johtaa kohti olennaisempia seikkoja. Ja se nyt ei ole aivan varmaa. Tämä kaikkinainen sekavuus johtaa tietysti siihen, että tällä hetkellä tämä blogi tuottaa turhautumista, lähinnä juuri julkisuudellaan. En ole varma, haluanko, parahin lukija, jakaa kaikenmaailman pohdintoja kanssasi. Onko siis niin, että tämä blogi tulisi jäädyttää tai jotain? Tuskin, mutta koetan muodostaa tähän jonkin tuoreemman suhteen ja lähestymistavan. On kyse myös siitä, että on aika paljon muutakin tekemistä juuri nyt ja kirjalliseen työskentelyyn keskittyminen ei ota onnistuakseen sillä täysipainoisuudella, joka mahdollistaa blogin kaltaisen sivutuotteen ylläpitämisen. Blogihan voisi olla muutakin kuin sivutuote, jolloin motivaatio sen kanssa räpläämiseen olisi helposti korkeampi. No katotaan nyt.

6 kommenttia:

Lassi Hyvärinen kirjoitti...

Tulevaisuudessa yhä useampi meistä joutuu hermoparantolaan blogeineen.

Noora Koi kirjoitti...

En kai muuta osaa sanoa kuin että ilolla olen lukenut tähänkin asti ja toivon että luettavaa on jatkossakin. Mutta olennaisinta on tietysti se, millainen blogaaminen/blogaamattomuus tukee parhaiten sinua itseäsi.

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

kiitoksia kannustuksesta.

ei tää nyt varmaan ihan tähän kuihdu, tänään on taas sellainen kuvitelma.

Mikko kirjoitti...

Minustakin on ollut erittäin piristävää lueskella tätä blogia. Pidän myös siitä teidän runoblogista, On kauheaa juoda punaista maitoa! - miksi enää kirjoita sinne ette?

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

punainen maito odottaa pullottamistaan... sillä välin
punaistamaitoa.blogspot.com pysyy kyllä liikkumattomana tai hidasliikkeisenä paikallaan.

Anonyymi kirjoitti...

päästä se ulos.