ololo

Olli-Pekka Tennilän ololo! Juuri ntamolta.

Ololon fragmentaarinen hitaus muistuttaa Guillevicin sarjallista minimalismia, kokonaisuudentaju ja puhujan rentous tuovat mieleen Saarikosken Hämärän tanssit ja periksiantamattoman kysyvä suhde kieleen Paul Celanin. Teoksen typografisesti tarkka ja kuriton kirjoitus on hahmojen ja merkitysten muodostumisen herkkää havainnointia, jossa korostuu kirjoituksen ja lukemisen ajallinen luonne.

Ololo on nähdäkseni eräs kiinnostavimmista uusista runoteoksista - mielletään uutuus sitten melkein millä perspektiivillä tahansa.

Olen lukenut Olli-Pekan runoja jo pitkään, joten itselleni tuoreiden, tarkkojen havaintojen teko siitä on vaikeaa näin äkisti. Palaan asiaan toiste, mutta nyt annan äänen jollekin muulle. Ismo Puhakka luonnehtii teosta ntamon sivulla näin: "Kun pieniltä, haurailta ja kuolleilta näyttävien ilmiöiden rinnalla jaksaa viipyä kyllin kauan niiden sisältämä elämä ja rikkaus paljastuvat."

Ntamo julkaisi tänään myös Tiina Lehikoisen, JP Sipilän ja Rea Lehtosen teokset. Onnittelut teille kanssa!