teoreettinen fragmentti, joka voisi liittyä muuhunkin kuin uskontoon

Uskonnot ovat yksilöiden olemisen tapoja muuttavia ja tuottavia sosiaalisia järjestelmiä. Sosiaalisuus voidaan nähdä eriasteisena: sekä insituutiot että ystävyyssuhteet ovat sosiaalisuutta. Sosiaalisuus ei merkitse kommunikoivuutta ja ymmärrettävyyttä vaan lähinnä subjektien välisyyttä, vuorovaikutusta. Järjestelmä terminä on jäykkä ja herättää mielikuvia suhteellisen pysyvistä instituutioista, jotka ovat vain eräs uskonnon tai uskonnollisuuden muoto, joten voitaisiin puhua myös jostain muusta, kuten verkostoista, rihmastoista tai muista orgaanisemmista kokonaisuuksista. Olemisen tapoja on myös lukemattomia erilaisia ja siksi uskonnollisuus ei vaadi minkään yliluonnollisen uskomuksen läsnäoloa, vaan lähinnä jotakin arvoja, käsityksiä, tajunnantiloja, emootioita tai käytäntöjä, jotka mielletään perustaviksi ja luovuttamattomiksi. Siten uskonnollisuuden ulkopuolelle eivät rajaudu urheilun, kapitalismin, tieteen, taiteen tai muodin kaltaiset banaalitkaan sekulaarit olemisen tapoja tuottavat sosiaaliset ilmiökentät. Uskonto on ihmisten toimintaa suhteessa itseensä, toisiinsa ja erilaisiin ei-inhimillisiin ympäristöihin. Se, millaista, mihin keskittyvää tai miten ilmenevää tämä toiminta on tai vaikuttaa olevan, vaihtelee riippuen paitsi kulttuurisista tekijöistä, myös tarkastelijan näkökulmista.

Uskonto tai uskonnollisuus ilmenee aina lukuisissa konteksteissa, jotka ovat vuorovaikutteisessa suhteessa toisiinsa aineenvaihdunnan kaltaisesti. Konteksteja ei siis voi erottaa kuin keinotekoisesti, mutta niiden väliset rajat voivat silti olla melko selviä. Selvät rajat ovat kuitenkin yleensä vähintäänkin puoliläpäiseviä, eri tavoin ylitettäviä. Esimerkiksi kehon kontekstin rajat vaativat jatkuvaa ylittämistä, jotta rajojen ylläpito olisi mahdollista: keho joka ei ota vastaan tai poista mitään ei ole keho vaan ruho. Eri kontekstit ovat paitsi rinnakkaisia, usein myös eri tavoin sisäkkäisiä tai hierarkkisia. Hierarkioita kontekstien välillä on kenties samanaikaisestikin useita erilaisia, riippuen näkökulmasta. Kirkollinen esimerkki: instituution näkökulmasta diakoni on piispan alainen, mutta paikallisseurakunnassa diakonilla voi olla suurempi vaikutus, ja yksittäisen seurakuntalaisen ajatusmaailmassa voi vallita henkinen hierarkia, jossa piispa ja diakoni asettuvat samalle tasolle . Samalla tavalla tutkijan näkökulma vaikuttaa siihen, miten uskonto näyttäytyy. Mm. spatiaalinen analyysi tai gennepiläinen rituaaliteoria tuovat aika yviä tapoja hahmottaa konteksteja ja niiden vuorovaikutusta.

Kaikki ruumiit ja kokemukset voidaan suhteuttaa yhteisöön tai sen rajoihin. Jokin kokemus voi jossakin yhteisössä olla transsendentiksi määriteltävä, kun taas toisessa yhteisössä se on arkipäiväinen. Tällaiset kielellis-kulttuuriset määrittelyt vaikuttavat siihen, miten yksilö havaitsee, kokee ja kielellistää kokemaansa. Sosiaalinen ja yksilöllinen konteksti ovat toisistaan riippuvaiset, voisi sanoa että niiden alkuperä on toisissaan. Jostain syystä sosiaalisuus on nykyisin paljon paremmin ymmärretty ja siksi korostetun merkittäväksi nostettu alue. Kaikki inhimillinen oleminen vaatii kuitenkin kokemuksia, jotka taas ovat väistämättä kehollisia. Kognitiiviset prosessit kuten muisti tapahtuvat koko kehossa, eivät vain aivoissa. Ihmisen kehollinen ilmaisu ja mentaaliset kehonrajat voivat olla hyvin vaihtelevat ja ristiriidassa keskenään, ne ja niiden ristiriitaisuudet ovat tärkeä osa ihmisen olemisen ja kokemisen tapaa. Kaikki uskonnollisuus, kuten ihmisen ja yhteisön oleminen ja kieli muutenkin, perustuu kokemuksellisuuteen. Kokemuksellisuuteen liittyy vieraus, eli tiedollinen epävarmuus ja ajallinen muutos, joita voidaan pyrkiä hallitsemaan erilaisin käytäntein ja käsittein. Kieli ei ole erotettavissa kokemuksesta, vaikka minkä tahansa kokemuksen täsmällinen kielellistäminen onkin äärimmäisen ongelmallinen asia. Jos tehdään havainto, läsnä ovat myös kieli ja kokemus. Esikielellinen on myös havainnon tuolla puolen - kieli tunkeutuu kaikkeen havaintoon, se ei ole erotettavissa aisteista.