Kirjallisuuden kaupallistuminen on johtanut taiteen ja tieteen julkisuuden kannalta melkoisen absurdiin kirjavuodenkiertoon, jonka väjäämätön eteneminen ja spektaakkelinomaiset kalendaaririitit ovat määritelleet kirjan elinkaaren hyvin lyhyeksi. "Perinteinen suomalainen kustannusmaailma", jonka hahmoon suuret kaupalliset kustantajat mielellään verhoutuvat, jää yhä enemmän pienkustantajien toiminta-alueeksi. Etenkin olennaisen tietokirjallisuuden ja myös kaunokirjallisuuden osalta tämä on nähtävissä.
Book on demand -menetelmä ohittaa kirjavuosikierron, sillä teokset ovat saatavilla aina, eivät vain uutuusajankohtanaan. Book on demand -julkaisu on toisaalta myös ns. perinteistä kustantamista nopeampi menetelmä. Perinteisestihän käsikirjoituksen valmistumisen, julkaisupäätöksen ja kirjan painamisen ja jakelun välillä kestää erinäisiä kuukausia. Digitaalinen painotekniikka mahdollistaa nopeamman toiminnan. Nopeus herättää osittain perusteltuja kysymyksiä laadunvalvonnasta.
Toisiakin keinoja kirjavuosikierron ohittamiseen on, nimittäin tahallinen hitaus, jonka saavuttaa vaikkapa ottamalla haltuun koko kirjan tuotantoprosessin kuten J. K. Ihalainen Palladiumeineen on tehnyt.
1 kommentti:
Erikseen pitää hihkua innosta kirja kerrallaan tai siis on demand kirjapainoista! Perinteiset kustantamot painivat osinkotuottojensa maksimoinnin parissa, heille ei riitä se että business, eli bisnes (bisse?) elättää firman ja sen tuotantolaitokset ja mainostoimittajat ja yläkerran johtajat. Sen lisäksi pitää elättää esim. islantilaiset osingon imurit... Suhteettoman suuri taakka? Käy ihan sääliksi, porvariparkoja.
Varastossa makaava tuote ei tuota osinkotuloja, sehän on nähty. Minkään värkin varaosaa ei saa heti vaan se lähetetään lentorahtina Kiinasta, ja asiakas maksaa lentolipun. Varastossa makaava varastokirja on myös tuottamaton.
Olen itse ratkaissut tarpeen saada kirjoitettuja runoja pois käsistäni monistamalla niitä vihoiksi, niitillä vaan yhteen ja siinä runovihkonen. Olen runoilijana kokenut että aika ajoin pitää saada kirjoittamaansa tekstiä pois, muuten seuraa jähmettyminen. Prosaisteilla luultavasti sama homma.
Jysky Ihalainen veivaa ja on veivannut koneellaan upeata jälkeä!
Käsittääkseni joskus todella nopeastikin.
Jäljelle jää laadunvarmistaminen. Onko sorvaamosta tullut kampiakseli oikeanlainen. Onko runo valtamaailman trendien mukainen. Onko sananjalat soveliaita jne.
Hyvät kaverit, ja luotettavat lukijat ovat arvokkaita.
Ps. Olen näin monisanainen siksi että veivasin juuri täsmällisen kurinalaisen haikun, tarkkaan 5-7-5! Jouduin jättämään pari innokasta sanavalintaa pois koska tavut ei stemmanneet... (Kupittaalleko tästä pitäisi oikeastaan pyrkiä, ottaisivatko sisään tällä diagnoosilla?)
Lähetä kommentti