" - - yritti [...] sihteerinsä kanssa perustaa pientä puutarhaa siltarummun alle sen pimeimpään osaan mukulakivikatteen pieniin väleihin ja johtaa sinne edes vähän auringonvaloa peilien avulla - -"
Näin kirjoittaa Markku Siivola tuoreessa kirjassaan Unien opissa.
lauantai 14. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Miten mittavan teknologisen sivilisaation peilien saatavuus sillanaluspuutarhaa valaisemaan edellyttää ja onko tämä peilaava pään määräämä määrän pää sovitettavissa maapallon kantokykyyn?
Onko teknokraattisella tieteellä vastausta tai edes teoreettista kykyä vastata tähän kysymykseen?
Vaikeita kysymyksiä, kerta kaikkiaan! Edes M. Siivola ei vastaa noin vaikeisiin kysymyksiin tuossa kirjassaan. Muutenkin hän tuntuu välttävän viimeiseen asti sellaisten vastausten antamista, jotka veisivät mennessään jähmetykseen.
Tavoitit kommentissasi Santerille jotain aivan olennaista kirjastani. Kiitos!
Ole hyvä vain - kiitoksia itsellesi oivallisesta kirjasta!
Kiitos sinulle toistamiseen, nyt eilisestä Parnasson kritiikistä! Se on syvimmin oman näkemykseni tavoittava arviointi kirjastani.
Markku Siivola
Hyvä kuulla! Palaute kritiikistä ilahduttaa aina.
Lähetä kommentti