kitka, mehiläisvaha, lanka ja lävistys
Lankojen vahaaminen on vanhempi taito kuin kirjansidonta. Pellavalanka vahataan vetämällä se muutamia kertoja mehiläisvahapalasen läpi. Näin lanka tulee jäykemmäksi, liukkaammaksi, ja sen äänitaajuus hieman nousee ja äänestä tulee sävyltään kovempi, ehkä terävämpi. Lanka myös menettää pölyisen tai nukkaisen pintansa, jota tarttuu mehiläisvahaan. Vahapalanen muovautuu lankojen vahauksessa viillellyksi, vähitellen pehmeytensä ja joustavuutensa menettäväksi, pellavapölyn likaamaksi ja tukkimaksi kokkareiseksi känsäksi.
Näin vahan hienojakoinen energia siirtyy lankoihin. Lankojen muuntuminen ja vahan kuluminen vastaavat monia ihmisenä olemisen prosesseja. Esimerkiksi meditaatiossa ihminen pyrkii nostamaan olemisensa herkkyyttä ja mahdollisesti muuttuu ominaisuuksiltaan ja taajuudeltaan kuin vahattu lanka. Kulunutta vahaa muistuttaa taas ihminen, joka auttaa toisia itseään säälimättä, kaikin voimin, niiden ehdyttyäkin, sellaisen rajan yli, jonka jälkeen hän ei enää sulattamatta toivu, puhdistu ja notkistu. Sulattaminen on kivuliasta, eikä siltikään puhdista känsäytynyttä psyykeä tai vahapalaa entisenlaiseksi. Sulaneena vaha irtoaa pölystä, joka kuumuudessa herkäsi kärähtää. Sulan vahan voi kaataa erilleen, mutta osa siitä takertuu likakasaan, liimaa sen yhtenäiseksi roskaksi. Vapautunut vaha jähmettyy viiletessään nopeasti ja on silminnähden helpottunut, muttei koskaan enää yhtä kirkkaan keltainen kuin mehiläispesästä varastettaessa.
7 kommenttia:
Mutta mikä on se kuluva vaha johon meditoiva ihminen itseään hankaa ja kärsiikö se kuin uhrautuva ihminen?
Tietenkin sitä vahaa, jota enkelten talirauhaset auliisti erittävät... tietenkään en osaa vastata... sen täytyy tietenkin olla elävää vahaa, joka ymmärtää, missä raja menee, ja joka kykenee puhdistamaan itse itsensä.
Kysymys olikin retorinen. Mutta silti teologisesti vakavastiotettava. Kysymys "Kuka kärsi ristillä?" on johtanut useampaankin tappeluun viimeisen parin tuhannen vuoden aikana. Tosin aikomukseni ei ollut alkaa selvitellä sitä täällä. Kunhan tuli mieleen. (Hämmentyneille hakusanaksi "patripassianism".)
Ja olen täysin unohtanut langan kärsimykset. Tahmaantua nyt mehiläisten eritteisiin! (onko vaha eritettä?)
vaha on eritettä, monimutkaista happoa jota mehiläiset tuottavat eräänlaisina suomuina. tuore vaha on valkoista, vanhetessaan se kellertyy ja mustuu. tummentuminen johtuu ainakin siitä, että vahaan sekoitetaan propolista eli kittivahaa. Jos vahaan on munittu useaan otteeseen, tummentuu se toukkien luomista kalvoista tai nahoista. kierrätetty vaha on nähdäkseni aina keltaista.
mutta voi! miten mehiläiset kärsivätkään taas toimistani, kun kohelsin tuolla pesillä.
-olpe
Erikoista että erite on suomun muotoista. Ehkä sun kohellus jossain ajassa osoittautuu ihan hyväksikin mehiläisten hyvinvoinnin kannalta, vaikken toki tiedä mitä siellä tapahtuu tai mikä niille on hyväksi.
Puhdas lanka ja puhdas vaha.
Epäpuhdas vanka ja sekoittunut laha.
Kimalainen ei pörrää puhtaan järjestyksen armottomassa autiomaassa vaan riemuitsee rikkaruohojen sotkemassa puutarhassa.
Lähetä kommentti