SODAN SUMU
psykososiaaliset faasit
liikkuvat toistensa yli
ja estävät havaitsemasta tapahtumien
suuntaa ja luonnetta
kuin puolittain läpinäkyvät kalvot
läjässä tulevat läpinäkymättömiksi
ei ole kohtuullista tapaa
eikä kieltä
alkaa tunnistaa
ja kuvata
edes lähimmilleen
sitä mitä vaikuttaa olevan tekeillä
miltä vaikuttaa ajanhetken ympärillä monisuuntaisesti vyöryvät kosteat massat
Eilinen Runokuun esitykseni peruuntui, sillä olin jonkinmoisessa nuhassa enkä matkustanut Helsinkiin.
Viikko sitten kuitenkin esiinyin Performance Art Now! -tapahtumassa Kuninkaansaaressa. Esitys oli ensimmäinen varsinainen performanssini varmaankin sitten vuoden 2016. En laske runo- ja lauluesityksiä performansseiksi, vaikka onkin vaikea sanoa miten niin.
Kuvassa huudan veden alle tervetulleeksi yhteisen, unohtuneen esivanhempamme, jonka kävin noutamassa merestä.
Sinäkin olet unohtanut jonkun. Muistathan.
Sijaistan Runonlukupiiriä Tampereen Työväenopistossa tänä syksynä. Mukaan mahtuu vielä! Ensimmäinen tapaaminen 10.9. Sampolan kirjastossa, luetaan Silene Lehdon Kultapoika, kuplapoika.
Mulla on toisiinsa liittyvät esitykset Helsingissä 22.8. ja 30.8.
22.8.Kuninkaansaaressa Taideyliopiston Saari-tapahtumassa performanssi (nettisivuilla ei juuri tästä ehkä ole vielä mitään?)
30.8. Runokuun yhteydessä Hakasalmen huvilassa Mielenrauha-otsikolla luen Esiinkaivattuja ainakin rauhan ja kansanperinteen näkökulmista.
Tässä tulee olemaan semmoinen kierre, että tuo 22.8. esitys määrittelee 30.8. esityksen sisäistä puitetta.
Aava Uusikuun Vedessä palaa -levy (2011), joka on tehty Mirkka Rekolan samannimisen esikoisteoksen (1954) runoihin avaa ainakin minulle näiden runojen maailmaa merkittävällä tavalla. Nimittäin, koska olen kasvanut sisään moderniin runoon ja sitten sen murtumaan johonkin muuhun (post- tai kokeelliseen, tai mitä se nyt olikaan joskus 2006 kieppeillä), ei minulle Rekolan kahden ensimmäisen teoksen modernia ja vanhempaa mitallista runoa yhdistävä poetiikka ole kovin luontevasti aukenevaa. En lukemalla ilmeisesti ymmärrä runojen rytmiä, huomaan, nimittäin Uusikuun musiikin rytmeihin ja melodioihin puettuna runojen rytmit ja siksi myös merkitykset ja vivahteet nousevat ymmärrettäviksi ja koettaviksi. Levy on muutenkin kuullakseni suomenkielisen kevyen musiikin parhaimmistoa, ihan riippumatta miltä vuosikymmeneltä vertailukohtia haetaan. Parhaat klassikot ja hienoimmat mestariteokset vain ovat samalla tasolla.
Rekola on itse sanonut levystä näin:
"Olin erittäin ilahtunut kuullessani nuoruuteni runoja esitettävän näin
omaleimaisella tavalla. Laulujen tuore toteutus sai minut kuuntelemaan
niitä ilman varsinaista nostalgiaa. Erityisesti minua ilahduttivat Aava
Uusikuun ääni sekä laulujen melodiat ja rytmit.
Runojeni tunnelmat tulevat hienosti esille näissä sävellyksissä. Levyllä
jokainen ääni, sana ja tavu tuntuvat olevan juuri oikeilla paikoillaan –
luontevasti ja pakottamatta."
Tämä koronakriisi on mielenkiintoisella tavalla tehnyt kaikesta tiedonvälityksestä itselleni mielenkiinnotonta, kyllästyttävää ja yhdentekevää. Minulle oli muutaman vuoden aikana kehittynyt tapa lukea joitakin englanninkielisiä sodanvastaisi uutislähteitä, jotka täydensivät toisiaan merkityksellisellä tavalla. Päädyin näiden lähteiden ja kommentoijien äärelle yrittäessäni ymmärtää Lähi-idän tilannetta, kun olin huomannut ettei suomalaisessa mediassa ollut käytännössä ainoatakaan uskottavaa, perusteellista, tutkivaa journalismia julkaisevaa lehteä tai muuta tahoa. Perusteellisen analyysin tuloksena pidän suomalaisen valtavirtamedian "Vastuullista journalismia" -kampanjaa suurena ja surullisena vitsinä ainakin ja etenkin mitä tulee maailmanpolitiikkaan.
(Hyvä lukija, en kirjoita tätä nyt kertoakseni sinulle, mitä ajattelen mistään maailmanpolitiikan asiasta, toimijasta tai kehityskulusta, mutta jos uskoo lukiessaan jotakin valtavirtaista tai myöskään vaihtoehtoista mediaa, on varmaankin erehtynyt.)
Nyt koronakriisin aikaan kiinnostavasti lähteet, joita pidän edelleen sotiin liittyvissä kysymyksissä melko luotettavina, ovat yllättäen niin keskenään erimielisiä ja ristiriitaisia, ja tietenkin kommentoivat koronakriisiä ja sen lieveilmiöitä kuten kaikki muutkin tällä hetkellä tekevät, etten ilman uutta perustavanlaatuista mylläystä pääsisi perille siitä, mikä on aiheeseen nähden uskottavaa analyysiä ja mikä ei. En kuitenkaan ehdi saati halua tätä mylläystä tehdä. En jaksa käyttää kaikkea aikaani mediakritiikkiin, en enää. Olen yleisemminkin väsynyt tietämään tarkasti ja laajasti asioista, joihin vaikutusvaltani on erittäin pieni. Ei enää kiinnosta. Enää ei ole ainoatakaan uutislähdettä, jota pidän uskottavana, mielenkiintoisena tai lukemisen arvoisena. Ehkä tilanne muutuu joskus, se on ollut tilanteen tapana tähänkin asti ja piintyneitä tapoja on tunnetusti erittäin vaikea muuttaa.
Majken Johansson
Kaksi runoa
Lokakuun elegia
Kysymystemme virhe on että hylkäämme ne.
Nyt metsä kallistuu väärään suuntaan,
pian se kaatuu viimeiseen puuhun,
eikä mikään tuuli tue kättä
kirjoittamaan kyllä tai ei.
Rakas, metsässä
tuuli puhalsi tuoreet lehteni
ja sanani menivät auringontietä.
Nyt palaa kaikki, mutta kuin typestä.
Kesien tavoin joita emme enää muista
kuljemme yhdessä syksyn läpi.
Kysymystemme virhe oli että hylkäsivät meidät
oikeasta sanasta: kyllä, ei.
Kohta ei poltekaan kestä savunsa likeisyyttä.
Ei enää metsää, vain mykkää ikävyyttä.
René Descartes
Ja minä näin sielun ja ruumiin väliin
niin syvään että sinne kasvoi yksinäisyys. Niin syvään
että sieltä kasvoi yksinäisyyttään väkevimmin.
Sielu, ja ruumis,
ja Minä puristuksissa
välissä.
Mutta väliin piti nauraa tikahtuakseen,
kun Descartes tulla sipsutti glandula pinealis hyppysissään.
Ja kaikki muu oli hullua
ja kaikkea muuta kuin hyvää.
Kunniallinen ihminen opetti minulle
taivaan ja helvetin nimen. (Sellainen oli
Sokrateenkin syntiinlankemus.)
Ja siksi
en koe olla ovela
vaikka kieleni koko ajan käy kahtaanne
ja näytän iloisemmalta mitä enemmän kauhistun.
Suomentanut Mirkka Rekola
(Parnasso 1/1962, 24-25)
Corona-viruksen myötä kaikenlaiset tapahtumat tästä keväästä tietenkin peruuntuvat.
Kesäkuun alussa, 6.6., paljastetaan Tampereella Mirkka Rekola -runomuraali lähellä
Annikin puutalokorttelia ja runofestaria. Jos tapahtuma sujuu aikeen mukaan, olen
paljastustilaisuudessa esittämässä joitakin Mirkan runoja lukien ja laulaen.
Seuraavan Ananda-lehteen tulee Anne Lehtisen haastattelu minusta. Kuinka outoa,
miksi joogalehteen haastatellaan runoilijaa, joka ei ole koskaan harjoittanut joogaa?
Sammakon laulu (noin vuodelta 2012) Minä heitän sinut kuiluun ja annan sinun kiivetä sieltä Minä heitän teidät kuiluun ja työnnän siirtolohkareen perään Minä heitän teidät kuiluun ja joudutte kapuamaan pimeästä luolasta suuakkoa näkemättä On yö, pimeää kallio haljennut kauan sitten ja nyt, se pitää teitä sisällään Minä heitän sinut kuiluun ja annan sinun kiivetä sieltä Minä heitän teidät kuiluun rankkasateen aikaan Ravinnotta ja valotta hengität kosteaa kylmää Menee vuosia, mutta kasvat Minä heitän teidät kuiluun sinun muodossasi ja sinun tehtäväsi on nousta sieltä minua vahvempana Silloin te kaikki voitte tulla eläviksi silloin te kaikki tulette ihmiseksi BVARB BRUUARB Minä heitän teidät kuiluun ja laitan kivet satamaan perään BRR BROAB Minä näen vain liikkeen minä haluan että putoat ja sitten vain kun pääset jaloillesi ja vain kun kiipeät kalliota voin minä sinut nähdä muuten et ole minulle sinun on kiivettävä jos haluat kohdata minut sinun on kiivettävä ja vahvistuttava kun pääset huipulle tulet olemaan vahvempi kuin minä Minä heitän sinut kuiluun että tulisit nähdyksi kokonaan Ja kun tulet nähdyksi synnyt omaksi itseksesi Ja sinun itsesi on teidän kaikkien siemen sinun kokonaisuutesi maan kokonaisuuden peili BRUUAB BRUUAB Minä odotan kauan Minulla on kaikki aika
Olen availemassa
Turun lavatautia, TkuÖpenMicciä
Bar Ö ssä
14.5. klo 19.
Hauskaa esiintyä Turussa pitkästä aikaa.
Ja nähdä esimerkiksi että mitä siellä nykyään tapahtuu, olen aivan kärryiltä sen suhteen.
Runoaiheisia tapahtumia Tampereella:
Ensi lauantaina 15.2.2020 Elävän kirjallisuuden festivaali teemalla ÄÄNI Tampereella Työväenmuseo Werstaalla. Olen tavattavissa Pirkkalaiskirjailijoiden pöydän äärellä kello 13-14, ja Bertel-lavalla kello 14-14.45 Pirkkalaiskirjailijoiden runoesityksiä, jossain välissä vilahdan minäkin siellä. Tervetuloa!
EDIT 13.3. Tapahtuma on PERUTTU. Tampereen pääkirjasto Metsossa on Valokeilassa[linkki lisätty 11.3.] -tapahtumasarja paikallisten kirjailijoiden esiintymisille 24.2., 30.3., 20.4. ja 18.5. Näistä maanantaina 20.4. klo 18 esiinnyn siellä Jyskyn haastatellessa. Aiheena Esiinkaivatut sekä siihen mennessä ilmestyvä runovihko Kärsimys nyt tapahtui ammoin. En nyt tähän kohti osaa kertoa, keitä muita Valokeilaan astuu.
Myöhemmin keväällä, 12. toukokuuta Mirkka Rekola seura -ry:n runokävely Kalevankankaan hautausmaalla, vetäjänä Timo Malmi, joka kertoo Tampereen punaisista ja valkoisista, jotka Mirkan nuoruutta määrittivät. Samana iltana Rekola-lukupiiri. Laitan tarkempaa tietoa näistä lähempänä.
Pauliina Aarvan Täydentävät hoidot ilmestyi loppuvuonna 2019. Teoksessa paneutuneesti ja perustellusti punnitaan täydentävien hoitojen kenttää, merkitystä ja roolia yhteiskunnan terveyskulttuurin kokonaisuudessa. Ilokseni Pauliina on todennut graduni vuodelta 2014 merkittäväksi tutkielmaksi mitä tulee suomalaiseen täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja koskevaan lakivalmisteluun 2000-luvulla. Niinpä Täydentävät hoidot -kirja referoi graduani laajasti. Referaatti on erinomainen tiivistys graduni pääkohdista ja päätelmistä, enkä olisi parempaa yhteenvetoa kyennyt itse tekemään.
Aarvan blogi käsittelee aihetta, ja muitakin aiheita, ajankohtaisesti. Aarva on myös mukana Täydentävät hoidot kaikille -kansalaisaloitteen taustavoimissa.