Yhteisen esivanhemman nouto Kuninkaansaaren poukamasta
Eilinen Runokuun esitykseni peruuntui, sillä olin jonkinmoisessa nuhassa enkä matkustanut Helsinkiin.
Viikko sitten kuitenkin esiinyin Performance Art Now! -tapahtumassa Kuninkaansaaressa. Esitys oli ensimmäinen varsinainen performanssini varmaankin sitten vuoden 2016. En laske runo- ja lauluesityksiä performansseiksi, vaikka onkin vaikea sanoa miten niin.
Kuvassa huudan veden alle tervetulleeksi yhteisen, unohtuneen esivanhempamme, jonka kävin noutamassa merestä.
Sinäkin olet unohtanut jonkun. Muistathan.
2 kommenttia:
Tulee mietittyä esivanhempia usein, kun joku juttu tuntuu ruumiissa asti väärältä, ikään kuin henkilökohtaistuu. Olisi hyvä tehdä sukututkimusta tai jatkaa siitä, mihin joku toinen on jäänyt jostain syystä (ei ehkä tahtonut katsoa pidemmälle?).
Muuten, olisiko sinulla julkaistuna jotain lyhyttä, 5-6 säkeen runoa, josta olisi hyvä käydä läpi runon puhujan ja puhetilanteen kysymyksiä? Lähetä vaikka sähköpostia, niin selitän lisää.
Toivottavasti nuha ja muu oli vain nuhaa.
Tommosiahan ne on, käyvät kylässä ennakoimattomassa kohdassa, ja kuka silloin on.
Sukututkimus on hyvä idea. Mulle on siunaantunut ihmisiä, läheistä tai etäistä sukua, jotka ovat tehneet sen puolestani. Jotkin outoudet elämässä saavat siitä selvitystä. Toiset eivät - ovat henkilöhistoriaa tai mitä lie, rakenteellista.
Laitoin sähköpostia!
Lähetä kommentti