vanha hahmotelma "toisesta maailmanjärjestyksestä"

Toisesta maailmanjärjestyksestä.

Kun on valmis, sen aistii: tapahtuu jotakin poikkeuksellista, joka on aina mahdollista, mutta aina epätodennäköistä, sillä se on toden ohjaamaa, ei sen jäljitelmää.

Kun näin tapahtuu, siihen kiinnittyy ja sitoutuu, mikä osoittaa tarkasti todennäköisen maailmanjärjestyksen ja toden ohjaaman maailmanjärjestyksen eron: toden ohjaamassa tapahtumisessa rakkaus on vapaa, ei johonkin kohteeseen sidottu. Voisi puhua subjektin ja objektin harhaisen eron kumoutumisesta myös mielen tilassa (tai mielen kumoutumisesta, sillä toinen maailmanjärjestys on nimenomaan mieletön, kun taas kuvittelemamme todennäköinen maailmanjärjestys on silkkaa mielivaltaa).

Kuitenkin poikkeuksellisen tapahtuminen on ainoa yhteys mielettömän ja mielivaltaisen välillä - ikuisuus kaipaa aikaa niinkuin ajalliset olennot kaipaavat ikuisuutta, joka ne on synnyttänyt.