muttei aina
Tekisi mieli kirjoittaa sinulle. Itkeä ja kirjoittaa, mutta se on maneeri; ne ovat maneereita. Kuuntelen toista musiikkia kuin sinä. Istun lattialla, tietokone jakkaralla. Kurotan päätä vähän ruutua ja näppäimiä kohden ikään kuin olisin siten lähempänä, mutta suoristan rintarankani ja päästän hartiat alas. Silloinkin voi alkaa itkettää; se ei ole maneeri. Silloin on lähempänä. Aamulla heräsin levänneenä. Milloin viimeksi niin on tapahtunut? Tänään tapahtui. Kiitos. Aurinko nousi. Ei liiemmin pilviä. Puhtaita vaatteita. Naisen ääni seinän takaa televisiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti