aikaa join

partituuri vapaaseen käyttöön 6.12.2015 helsingissä

Y

ison Y-muotoisesta katajasta ja polkupyörän sisäkumista kyhätyn ritsan jäteöljyllä valellut kärjet palavat haisevaa tummaa savua kun keppiin ylävartaloaan nojaa ajokaistan reunaan ylirasituksesta luhistunut ympärillään asvalttiin ja kiveykselle auenneesta repusta levinneitä talipalloja jotka houkuttelevat variksia, naakkoja, puluja ja ehkä myöhäisen lokin jotka soihtukulkueista ja vastamielenosoituksista huolimatta rohkenevat iskeä nokkansa räntäsateessa vielä pehmeään rasvaan

Y

riimukalenteri joulunodotukseen

rakas ystäväni julkaisee yhden riimurunon päivässä nyt joulukuussa, siinäpä oiva joulunodotuksen aikakartta ja ravintoa mielelle mielen tuoltapuolen

kirje lukijalle

moikka,

päätin tässä kirjoitella vähän yleiskuulumisia tänne blogiin. aiheet on:
1. runoesitykset
2. rosen-menetelmän harjoitushoidot
3. tulevaa

1.
mulla oli hyvä sarja erisorttisia keikkoja tässä kevään, kesän ja syksyn mittaan liittyen uuteen runokirjaani ja toisaalta ihan liittymättä siihen, laulaen runoja tai puhuen. toimi aika hyvin, sain hyvää palautetta, kirjoja saateltua lukijoiden käsiin, muutaman uuden laulun esityskuntoon ja iso joukko ihmisiä sai vaikutelmia työstäni. tälle vuodelle ei ole toistaiseksi tiedossa lisää esityksiä. mulle tähän astisen kokemuksen perusteella sopii parhaiten esitys, jossa voin kohdata yleisöä suoraan, samalla tasolla ja jossa yleisö on melko rauhallisesti aloillaan melko intiimissä tilassa, johon kyllä saa tulla kesken ja josta saa lähteä, mutta jossa ei ole liikaa ohikulkua. yleisön koosta en ole varma, onko sillä väliä; yleisön laatu ja olotila ja vastaanoton kyky sen sijaan muokkaavat esitystä olennaisella tavalla, mahdollistavat tai estävät esiintyjän laatua, olotilaa ja vastaanoton ja ilmaisun kykyjä.

2.
tämän ohella olen rosen-menetelmän opinnoissani saanut kaikki kurssit suoritettua ja siirtynyt loppuharjoittelujaksolle, ja teen nyt harjoitushoitoja turussa. jos olet kiinnostunut kokeilemaan rosen-menetelmää tai tiedät jo kokemuksesta hyötyväsi rosen-hoidosta, aikoja voi varata parhaiten sähköpostilla jonimattijoutsijarvi ät gmail.com


3.
jossain kohti mulle tulee tärkeäksi saada vuosi-pari keskittynyttä työskentelyaikaa muuannen hyvin kauan tekeillä olleen romaanin loppuunsaattamiseen. aloitin sen vuonna 1996, eli pari vuotta ennen kuin ryhdyin taukoamattomaan runonkirjoitukseen. romaani on tietyin perustein säilynyt samana siitä lähtien, tosin tietenkään alkuperäisen käsikirjoituksen tekstistä ei suunnilleen lausettakaan ole enää tarvis käyttää. kirjoitusprosessi on hyvin hidas, koska romaanin kautta ilmeisimminkin käyn läpi henkilöhistoriani sekä sukuni historian tietoisia ja alitajuisia ongelmia ja mahdollisuuksia, eikä sellaista työtä voi tehdä mekaanisesti tai millään kirjoitusrutiinilla ja osaamisella, vaan sisäisen kehkeytymisen ehdoilla. uskon, että tällainen prosessi, jossa taiteilija itse muuttuu työnsä myötä on ainoa mielekäs yleisöön vaikuttamisen tapa.

toinen iso prosessi on työstää lukuisista ja yhä lisääntyvistä lauluistani äänite. sellaista on minulta toistuvasti kysytty, pyydetty ja jopa vakavasti vaadittu muutaman vuoden aikana, joten koen tiettyä velvollisuutta sen tuottamiseen - tosin kiire ei tässäkään tunnu auttavan, enkä toistaiseksi ole aivan varma, missä muodossa laulut tulisi taltioida, miten miksata, missä tilanteessa äänittää ja niin edelleen. esiinnyn pääosin yksin, pelkän ääneni kanssa, ilman säestystä. livenä, akustisesti kelvollisessa tilassa laulut toimivat äärimmäisen hyvin, ja huonoimmillaankin ihan riittävän kauniisti. äänitteinä ne toimivat itselleni muistiinpanoina ja työstöversioina - mulla on sonyn mainio taskuun mahtuva stereonauhuri melkeen aina mukana - mutta en ole ihan varma, missä määrin äänitteet sopivat yleisösuhteen muodostamiseen. enkä myöskään tiedä, millaista kanavaa voisin levyn julkaista, olisiko se vain digitaalinen, ilmaisesti tai nettiostoksena ladattava tai striimattava bittikasa, vai ihan painettu cd tai magneettinen kasetti tai viehkeä vinyyli. ja mimmoinen taho sitten tuottaisi, kustantaisi, jakelisi ja markkinoisi tommoista fyysistä tai immateriaalista tuotetta. vai pitäisikö kaikki tehdä itse, tai ainakin jotain, ja mistä aloittaisin.

näiden lisäksi tietenkin on erinäinen määrä käsikirjoituksia: esseitä ja runoja, käännöksiäkin, joiden kirjoiksi saattamista puuhailen erilaisin rytmein kaiken edelle kerrotun ohella ja lomassa. jotain novelli-ideoitakin julkisissa kulkuvälineissä istuessa tai portsan k-marketissa piipahtaessa on tullut, mutta matka ideasta tekstiksi voi olla pitkä, ja saakin olla. kirjallisuus kun ei liity mitenkään siihen hektiseen ja himokkaasti pälyilevään julkiseen vastaanottoonsa, jota kirjavuodeksi kutsutaan ja joka on aika hyvin onnistunut muiden mediaan liittyvien muutosten ohella lamauttamaan esimerkiksi kritiikki-instituution (vaikken kyllä voi sanoa seuraavani nykykritiikkiä millään tarkkuudella).

parhain terkuin kettu

Mikä on tämä gobeliini?

Ystävälläni on tällainen upea gobeliini. Mutta mikä se on? Mistä se on? Jostain aasialaisesta kulttuurista? Milloin se on valmistettu? Minkäkaltaisia ovat sen sisar- ja velityöt? Kerro jos tiedät!

Itse veikkaan että se on kiinalainen tai japanilainen. Teos on silkki, jos oikein ymmärrän. Kuvat ovat kehnohkoja, mitä pahoittelen.

Mukana Runoviikolla Turussa

Olen mukana seuraavissa Varsinais-Suomen Runoviikon tapahtumissa ensi lauantaina sekä ensiviikon keskiviikkona:

Lauantai 14.11. klo 16:30-18 Mirkka Rekolan Runotulet
Mirkka Rekolan runouden vanhat ja uudet ystävät ovat tervetulleita lukemaan yhdessä runoja Rekolan tuotannosta ja keskustelemaan lukukokemuksistaan. Tapahtuma kuuluu Mirkka Rekola -seuran järjestämään Runotulet-tapahtumien sarjaan.
Vanhan Raatihuoneen kellari, Vanha Suurtori 5, Turku.

Keskiviikko 18.11. klo 18 Päivän runoilija Jonimatti Joutsijärvi
Turun pääkirjaston Rotunda, Linnankatu 2.
Järj. Turun kaupunginkirjasto.

Aiheena tuossa kirjaston tapahtumassa on "Runo ja tulevaisuus", kuten koko viikolla. Puhun sitä oman tekemiseni kannalta sekä myös lukemani runouden kannalta, ja myös vähän yleisemminkin.
 
Nähdäänpä noissa!

Linkki Runoviikon ohjelmaan.

"millainen olisi yhdessäluettu matka tuntemattomaan runoon?"

Tulevia ja menneitä

Tulevia ja menneitä esityksiä:

Syyskuu
28.9. New Performance Turku Festival

Lokakuu
15.10. klo 13.00 Turun Seudun Omaishoitokeskus, Vanha Hämeentie 105, esitykseen vapaa pääsy.

24.10. Naantali, Lux Gratiae, klo 15, Naantalin Taidehuoneessa, Mannerheiminkatu 5

EDIT, Marraskuussa:

Varsinais-Suomen Runoviikolla Turussa osallistun Mirkka Rekola -seuran Runotulilla-tilaisuuteen su 14.11. klo 16.30 alkaen Raatihuoneen kellarissa. Tilaisuudessa kaikki Mirkka Rekolan runouden vanhat ja uudet ystävät ovat tervetulleita lukemaan yhdessä koskettavia, pysäyttäviä ja liikuttavia runoja Rekolan tuotannosta ja keskustelemaan lukukokemuksistaan.


Lisäksi pidän ke 18.11. klo 18 Turun kaupunginkirjastossa esitelmän aiheesta "runo ja tulevaisuus", myöskin osana Runoviikkoa. Esitelmä tulee olemaan paitsi luennon kaltainen, myös runoesitys sekä yleisöstä riippuen myös keskustelu.


Mennyttä:

Elokuu oli Helsingissä Runokuu, ja Glorian yössä vedin puolituntisen setin, jonka voi kuulla ja nähdä tästä (kohdasta 18:15 lähtien).

Luen tuossa kirjastani Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy sekä laulan enimmäkseen julkaisemattomia runoja. Luentaan sisältyy muun muassa pitkä "Sisään veistämättömään", josta olen hyvin iloinen, monesta syystä, kuten koska siinä runossa kun esiintyy muuan jänis.

en aatellu kuunnella jonku satunnaisen pian väistyväisen piäministerin puhetta, kun voi kuunnella jotain pysyvämpääkin

aielause syyskuusta 2014

"kirjoittaa vapaasti kielellisiä havaintoja
kielettömästä maailmasta"

Sukellus

Rituaalista tarinankerrontaa 2014 elokuun lopusta. EDIT: Kuvat Pirre Naukkarinen.

Janoisen miehen suu oli ummessa, ja hän pyysi poikaansa veistämään sen auki juodakseen.
Mutta yön aikana oli maailma revennyt, kuilu auennut kaiken keskelle, ja veitsi unohtunut tuolle puolen.
Tuodakseen jakautuneen maailman yhteen, poika sukelsi syöveriin köysi jalkaansa sidottuna,
ja viritti maailman ihmisten avulla köyden syvyyden yli. Niin hän toi veitsen, veisti isälleen suun,
ja isä sai juodakseen.

Tulevia esityksiä

Esiinnyn runoin, lauluin tai muine keinoin ainakin seuraavissa ja epäilemättä myös muissa lähitulevissa tilanteissa:

29.8. Sellainen Puistojuhla, Tampere

Syyskuu
28.9. New Performance Turku Festival

Lokakuu
15.10. klo 13.00 Turun Seudun Omaishoitokeskus, Vanha Hämeentie 105, esitykseen vapaa pääsy.


24.10. Naantali, Lux Gratiae, klo 15, Naantalin Taidehuoneessa, Mannerheiminkatu 5

maailmaapakeneva

maailmaan pakeneva

maailma, pakeneva

Mitä on etsintä?

Turun Sanomien myötämielisessä kritiikissä kirjastani Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy Jaakko Mikkola kirjoittaa: "Tekijän aiemmassa tuotannossa läsnäolleet henkisyyden teemat pilkahtelevat paikoitellen esiin myös uutuusteoksen riveiltä. Puhujan etsintä ei ole luonteeltaan hengellistä. Subjekti pyrkii havahtumaan vastavuoroiseen sinä-minä-suhteeseen kaiken olevaisen kanssa ja kehittämään läsnäoloaan äärimmilleen."

En yleensä kommentoi kritiikkejä, mutta tämä kohta herättää monia kysymyksiä, joita mieluusti pohdin näin julkisestikin (vai onko harvasti luettu blogi "julkinen" teksti?). Mikkolan luennassa siis tuotannossani on läsnä "henkisyyden teemoja", joita hän lukee myös kerhotoiminnasta, jonka "puhujan etsintä ei ole - - hengellistä". Usein hämmentävä erottelu tai samuus käsitteiden henkisyys ja hengellisyys välillä tuottaa kuvauksessa semanttista hälyä, jota en aivan käsitä. Ehkä ainakin sen verran käsitän, että kerhotoimintaa onnistuu avoimuudellaan jättämään tilaa tekijänsä kannalta kenties yllättävälle luennalle, eli kriitikko kertoo luentaa kuvaillessaan yhtä lailla itsestään kuin lukemastaan

(sillä voisin hyvin sanoa kerhotoiminnan toteuttavan sitä, mitä esitän esseessäni "Runous hengellisenä harjoituksena" vuoden 2010 teoksessani Ei mikään itsessään, ja käytännöllisyydellään mahdollisesti ylittävän sen. Mutta kriitikon eriävä näkemys on tietenkin eräs lukukokemus, jonka sallin, vaikken ehkä ymmärräkään sen sisältöä tai syitä eli tulkintaan johtaneita havaintoja kirjani teksteistä).

Jos luetaan Martin Buberia, "havahtuminen vastavuoroiseen sinä-minä-suhteeseen" on nimenomaisesti hengellistä. Mutta jos hengellistä on "kristillisyys", kuten hengellisyys toisinaan kapeasti suomen kielessä määritellään, ei kirjani kenties sitä ole (ainoa nimeltämainittu henkiolento teoksessa lienee jänisten emuu). Mutta jos "kristillisyys" on rakkauden kaksoiskäskyn mukaista elämää, on se määriteltävissä juuri sanoilla "vastavuoroinen minä-sinä-suhde kaiken - - kanssa".

Vaan mitä on kristillisyys tai hengellisyys, uskoakseni sitä me emme tiedä.

Henkisyyshän käsitteenä on avaran sekava ja voi tarkoittaa mitä tahansa kulttuuritoimnnasta, runoista ja humanismista new age egonpurkupossessioleikkeihin tai Rainbow-heimoiluun tai mindfulness-kliinisyyteen, joten henkisten teemojen käsittely voi periaatteessa tarkoittaa mitä vain tekstiä, jossa ei pitäydytä biomekanistissosiaalisessa taloudessa.

Myös mietin, mitä kaikkea merkitsee Mikkolan kerhotoiminnasta lukema puhujan pyrkimys "kehittää läsnäoloaan äärimmilleen", mutta tämän luennan lähteet tekstistäni voin helpommin arvata. Puhujani saattaisi kurtistaa kulmiaan, ja toivoa, että kehittämistä assosioidaan filmikuvaan enemmän kuin kehonrakennukseen, mutta jättäisi vastuun mielleyhtymistä kuitenkin lukijalle.
 

Kirja on syntynyt

Moi, Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy on nyt tullut painosta ja oon sitä hypistellyt ja alan uskoa todeksi. Poesian nettikaupasta sitä saa helposti kotiinsa!

Kirjaa on vaihtelevalla tempolla kirjoitettu vuodesta 2005, jolloin sen varhaisimmat tekstit on kirjoitettu. Kesällä 2012 syntyi kirjan päättävä pitkä "Tutkassa näkymätön syke", syksyllä 2012 kirjan aloittava "kuori". Kirjaa toimitettiin 2013 ja -14 Poesian kanssa, jona aikana se jalostui ja kehkeytyi erinomaiseksi. Olen kirjasta hyvin iloinen ja luotan sen tyytyväisenä lukijoiden hoteisiin. Kirjan nimi on kotoisin jo vuodesta 2003 tai -4, Virta-lehteen kirjoittamastani absurdista pakinasta. Nimi valikoitui itsestäänselvästi tälle kirjalle kuuluvaksi, kun työnimi "Olentulo, kirjoitusta" alkoi tuntua liian tavoittamattomalta (sehän merkitsee olkisatoa itämurteessa).


Ja hei, tervetuloa kirjan julkkareihin 28.4. klo 18 Saaren kartanoon Mietoisiin. Lähikuukausina esitän sitä ja muitakin runoja ja lauluja myös muualla, ainakin Annikin runofestareilla 6.6. Tampereella. Kertonen täällä lisää muista esityksistä ajallaan.

H. C. Andersen

"Jos joku on täällä maistellut huvin ryyditettyä juomaa unohtaakseen muut tekemänsä hullutukset, saa mukaan puulekkerinsä juodakseen siitä matkallaan. Se juoma on puhdasta ja kirkasta, niin että ajatukset kirkastuvat, kaikki hyvät ja jalot tunteet heräävät. Hän näkee ja tajuaa sellaista, mitä ei ennen tahtonut tai voinut nähdä, ja silloin hän omassa itsessänsä kokee rangaistuksen, 'kalvavan madon, joka ei milloinkaan kuole'. Jos laseihin oli kirjoitettu 'unohdus', niin lekkeriin on kirjoitettu 'muisto'."

H. C. Andersen, "Muuttopäivä", Maila Talvion käännös, teoksessa Kootut sadut ja tarinat III, 1953 (2. painos)

Tehdas Teatterissa pyörii nyt erinomainen sovitus Sarah Kanen 4.48 Psykoosi -näytelmästä.

Kun rajattoman eteen nousee raja, se sen muuntaa.

ptsd-jeesus

äitini muistiinpanoista

"Jonimatin runo sunnuntaina 3.5.1992 klo 21.30:

Uni

Uni maistuu mansikalta,

paremmalta kuin persikalta.

Persikka maistuu hyvältä,

uni myös maistuu hyvältä."

sotka

et ole yksin voinut unohtaa juuriasi
sinähän olet vain verso
kulje vasten painetta
syvemmälle kasvusuuntaasi
ja kohtaat unohtaneet
ja kohtaat juurakon

noni, mitä sä tarttet noin ihan oikeesti?
leipää ja vettä, mieluiten lämpimänä
aikaa oppia terottamaan puukko
ja hitaasti kasvaneen männyn kappaleita veistettäväksi
sit joku jonka kanssa syödä ja juoda
ja metsää josta etsiä kivi jolla istua

rakkauden vuoksi minä kaipaan

"Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy"

Kultsipuppelit ja muut kulkijat,

multa tulee
kirja tossa maaliskuussa: Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy,
joka on kärsivällisesti kypsynyt, kirja josta ite olen iloinen.
Lisää ajallaan!

hiljensin lipputangon