torstai 29. maaliskuuta 2012

sattumalta


A. W. Yrjänän taiteessa keskeinen piirre tietylle osalle hänen yleisöään on, että voidakseen ottaa vastaan hänen kieltään ja musiikkiaan, on kyettävä antamaan hänelle anteeksi (mitä kukakin). Tämä asetelma on erityisen mielekäs ja hedelmällinen semminkin kuin Yrjänän taiteen ydin on gnostilaisen ymmärryksen ja sosiaalipsykologisen itsetuhoturhautuman kynnyksellä tasapainottelevan hahmo. Asetelma on pitkällisen prosessin tulos ja luultavimmin hedelmällisyydessäänkin täysin hallitsematon.

4 kommenttia:

Erkka Mykkänen kirjoitti...

Näin on. Taitaa päteä laajemminkin taiteilijoihin, jotka yleisö (tai osa siitä) alkaa kokea "ystävänään".

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Niin! Joku tuollainen roolihäiriö siihen liittyy.

Timo kirjoitti...

Alkoi häiritä tuo "sosiaalipsykologinen itsetuhoturhauma". Se näyttäisi voivan tarkoittaa niin monta asiaa, etten pysy perässä.

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Luettelepa ehtiessäsi, mitä kaikkea se voisi tarkoittaa, olen utelias.