Oppimaan oppiminen
Suuri osa siitä, mitä kutsutaan opiskeluksi on jo opittujen asioiden järjestelemistä uusiin järjestyksiin. Hyvin harvoin ihminen altistaa itsensä täysin vieraalle asialle, ajatukselle tai tunteelle, johon suhteessa olemista todella täytyy harjoitella. Oppiminen on pääasiassa virheistä oppimista ja kertausta, ellei sitten opiskele jotakin, minkä pystyy omaksumaan nähtyään sen yhdestä esimerkistä. Niinpä oppimaan oppiminen on paljolti mielekkään suhteen muodostamista epäonnistumiseen ja pettymykseen, niiden tunteellisen raskauden kantamista ja yli näkemistä. Lisäksi oppimaan oppiminen on havainnon ja muistin tarkkuuden ja laajuuden harjoittamista. Kolmanneksi oppimaan oppiminen on erilaisten aineellisten ja mentaalisten havaintoon vaikuttavien menetelmien hallitsemisen harjoittelua - tällä abstraktiolla, johon onkin hyvä päättää ytimestään yhä hauraampiin ääriin leviävä ajatuskulku, yritän tarkoittaa kaikkia taitoja siveltimenkäytöstä liikekieleen ja äänenkäytöstä matematiikkaan.
3 kommenttia:
Hyvä!
Joo samaa mieltä. Periaatteessa minun pitäisi muistaa tuo kolmen kohdan lista juuri nyt, koska juuri äsken luin. Mutta jo nyt unohtui. On hienoa oppia asia ihan loppuun asti, niin että itse tapahtumisen tyhjyys tulee vastaan, tai mahdottomuus. Ikään kuin tajuaa, että täydellistä kurkunleikkaamista ei ole, on vain erinäisiä kurkun leikkaamisia. S'on menolippu pois Kurkunleikkaajien saarelta.
(Nyt vielä pitäisi todistaa etten ole robotti. Siinä epäonnistuu usein.)
Jos sitä ei ajattelisikaan listana vaan prosessina, niin ne kolme asiaa ei ehkä olisi erillisiä muistettavia vaan jonkin kokonaisuuden vaiheita. Joku sanoi että täydellinen on hyvän vastustaja.
Lähetä kommentti