torstai 29. maaliskuuta 2012

runokritiikki on jäljessä


Suomalaisen runouden kritiikki on auttamatta jäljessä ja siihen on yksinkertainen syy: poetiikkojen ja kirjojen äkillinen paljous ja moneus. Ainoastaan laajat, pidempää aikaväliä jonkun tekijän tuotannossa tai vastaavassa melko suppeassa (ei koko kenttää koskevassa) kontekstissa kriittisesti ja näkemyksellisesti luotaavat artikkelit voivat vastata tähän haasteeseen, jota ennen kaikkea runous tarvitsee. Kriittinen ja näkemyksellinen tässä tarkoittaa, että kirjoittaja kykenee ymmärtämään runoja suhteessa julkilausuttuihin poetiikoihin, mutta sitoutumatta niihin kyky lukea runoutta myös ainakin jossain määrin tietoisen kirjallisuuskäsityksensä lävitse. Ei tarvitse olla kyse kirjallisuustieteestä. Tällaisia artikkeleita tarvittaisiin aika paljon, eri kirjoittajilta. Voi olla, että kirjoittajia puuttuu.

10 kommenttia:

Sami Liuhto kirjoitti...

"Ei tarvitse olla kyse kirjallisuustieteestä. Tällaisia artikkeleita tarvittaisiin aika paljon, eri kirjoittajilta. Voi olla, että kirjoittajia puuttuu."


Tehkäämme tai tehkäätte artikkelikokoelma tämän näkemyksen pohjalta. Toisaalta, on niitä yrityksiä laajempaan käsittelyyn jo ollut (enkä edes mainitse Luutiin monituisia artikkeleita).

Yksi ongelma ehkä on sidokset, joita mahdollisilla kirjoittajilla on. Ne pitäisi heti alkuun kertoa ja siitä sitten edetä, mutta kukapa niistä kertoisi.

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Jotenkin olisin sitä mieltä että noi sidokset on ihan toissijainen ongelma sen rinnalla, että nuo artikkelit valtaosin puuttuvat.

Mä en just nyt ehdi mitään artikkelikokoelmia lanseeraamaan, mutta kannustan kyllä ketä tahansa etenemään siihen suuntaan.

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Sidokset on tietenkin ongelma, jos ne estävät kriittisen luennan.

Sami Liuhto kirjoitti...

Äh, öh, mistä ihmeestä keksin tuon sidosteen, ai niin, ehkä siitä että sidokset voivat olla syy artikkelien puuttumiselle. Ei se voi olla syy.

Kuka lanseeraisi artikkelikokoelman? Semmoinen olisi kyllä tärkeä ja lukisin sen mielelläni. Kannustan myös!

maaria kirjoitti...

hassua kyllä, kun luin tän, olin jo pari päivää työstänyt yhtä laajempaa juttua, joka tuskin tulee valmiiksi ihan tulevien viikkojen aikana. mutta juuri tällä idealla.

artikkelikokoelma ois mahtava juttu. koska niitä artikkeleita tarvittaisiin tosiaan paljon. mistä sitten kirjoittajat, tulisikohan noita sitten ovista ja ikkunoista. pitäis tulla, koska yhdenkin artikkelin tekeminen jonimatin antamasta näkökulmasta on aika iso työ.

mitä taas sidoksiin: oikeastaan lukisin mielelläni myös sellaisia tekstejä, jotka olisivat hyvin läheisen lukijan tekemiä, koska ne voisivat olla varsin antoisia muillekin. enkä ajattelisi, että artikkeli/esseekokoelmassa tarvitsisi olla näiden suhteen yhtä tarkka kuin kritiikissä (jonka suhteen ollaan välillä neuroottisia, välillä välinpitämättömiä...)

en tiedä - kysymys on vaikea - silloin kun sidoksia on ja niistä kertoo, ihmiset kuvittelevat aina että niitä on enemmän. mutta mulla on kyllä sellainen käsitys, että ihmiset on avoimia yhteistoimintansa suhteen, koska ovat siitä usein iloisia.

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Kysymys sidoksista on mun kannalta hyvin helppo: jos se estää kriittisen luennan, se on ongelma. Muuten aiheesta on puhuttu, vatvottu jo ihan tarpeeksi.

Artikkelikokoelma tms. olisi varmasti hyvä idea.

Ehkä kirjoittajissa tulisi olla myös runouden ulkopuolisia, ei sosiaalisten sidosten vuoksi (sanoinko jo, että niitä on veivattu, suorastaan mässytetty tarpeeksi?), vaan siksi, että ajattelu jostain muualta päin voisi olla virkistävää ja ainakin toisenlaista, toisella tapaa erehtyvää kuin "meidän" ajattelu.

Sami Liuhto kirjoitti...

Mitä on "kriittinen luenta" ja mikä sen estää?

Parnasson kritiikkiosastossa, mikä yleensä on hyvin ansiokas, on näitä runoilijan tekemiä kritiikkejä runoilijasta, minusta ainakin tuossa on esto olemassa. Tai se, että on saanut kustantaja X:ltä epäävän päätöksen ja sitten arvostelee kustantaja X:n teoksen. Tai arvostelee kustantajan esilukijan teoksen, kun esilukija on sanonut, ettei kriitikon teosta kannata julkaista. Tai sitten kritikoi oman kustantajansa teosta ja nykyään kun kustantajia on yhdelläkin kirjailijalla monia niin hankalaksi menee.

Ylipäänsä voi olla, että kriittinen luenta aina estyy joiltakin osin.

Voisin omasta vähäisestä kriitikon menneisyydestäni esitellä teoksia, joihin en ole alkuunkaan harrastanut kriittistä luentaa. Joskus olen myös harjoittanut mielistelevää luentaa.

Siis loppujen lopuksi kysymys kriittisestä luennasta on mieletön. Voihan kriittinen luenta.

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Alkujen aluksi kriittinen luenta on itsekriittistä luentaa, jossa pyritään mielistelyistä ja loukaantumisista riippumatta havaitsemaan, kuvaamaan, analysoimaan ja tajuamaan kohdeteoksesta jotakin runouden sekä elämän kannalta mielenkiintoista ja koskettavaa ja käytännöllistä. Älä Sami huku noiden sidosten yhdentekevään suohon.

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

+ kriittisessä luennassa kohdeteoksen toimintatapaa suhteessa sen mahdollisiin päämääriin ja ainakin lukijan kirjallisuuskäsitykseen (ynnä muuta) tarkastellaan arvioivasti ja arvottavasti, kenties osoittaen ongelmakohtia, ja ainakin pyrkien esittämään poetiikkaa ja/tai luentaa mahdollisesti rikastuttavia lukuhavaintoja. Jne. yms.

Teemu H kirjoitti...

Täältä nyt kommentti vähän jälkijunassa (tosin mihinpä itse asia katoaisi).

Mä kaipaisin runokritiikkiin ja samoin artikkeleiden kirjoittajiin ei-runoilijoita, mutta kriitikoita tai ylipäänsä ihmisiä jotka olisivat laajalti lukeneet runoutta. Paljon runoutta lukevia on varmasti, mutta kuinka lavealti he lukevat - se on eri asia.

Mun mielestä artikkelin suhteen joku kaverisuhde ei välttämättä ole mikään este, jos motiivi lukemiselle ja kirjoittamiselle on oikea. Yleensä sidokset perustuvat ennakkoluuloihin, joiden merkityspiste osoittautuu vasta lopputuloksessa.

Se, ettei artikkelikokoelma jo ole on oikeastaan aika omituista ottaen huomioon positiivisen pöhinän runouden ympärillä. Jostakin sekin kertoo. En osaa sanoa vielä mistä.