Hittavainen Kuippana Kuihkamo Kuittola Kuituri Kuikuli Kulkia Kuittia Kuihtana Huuhkana

Miten ylimielinen vanha laiska kissa

oppii uutta? Sen täytyy ryhtyä metsästämään

ilveksiä. Ivallisen raskaat silmäluomet

avautuvat selälleen, tunteeton tutka

ohjaa anturoita ja kynsiä.

21.4.2005

21.4.2005 - päivä jona olin kirjoittanut runoja 7 vuotta.

Seitsemässä vuodessa ruumiin kaikki solut paitsi aivojen uusiutuvat.

---

Kastelen lohikäärmepuuta. Sinä jolle kirjoitan

Et ole nähnyt kaikkia sen haaroja. Kirjan sivu imee vettä

Kuivalla mullalla valkoinen, rakeinen sieni. Sanat nousevat veden ääreen

Arkin läpi laihtuvat säkeet. Kirjava pallo kädessäni

Kirjava pallo repussani. Kirjava pallo jättömaalla

Heitän palloa seinää vasten. Heitän palloa vasten muovia

Heitän palloa valoa vasten. Valo heitetään

Aurinko valuu sieneksi taivaanrantaan

Ja alkaa versoa veneen pohjan läpi

Nyökkään sinulle, suljettujen huulien takana hampaat lyövät yhteen, hiljaa, hiljaa,

nyökkään kahdesti

tietääkseni miltä se tuntuu

Vanhan rautalangan pätkä katkesi ruosteen kohdalta kun vääntelin

Olen hiljaa, rastaat laulavat paljon kauniimmin

En liiku, muurahaiset tanssivat, kiihtyneet puutikut

Siirtelen tyynyjä kuin pasianssikortteja

Valaat ja pääskyset ovat lähellä

vaeltaa sinisessä syvyydessä

suu auki

näkymättömien parvien sisällä

kävelin katuja ennen kuin pysähdyin

---

ketosis – betonimyrkytys

[...] istuimme lammen vedessä ja hän heitti noppia, ne upposivat veteen [.]

nimeni meni minuun

Noista muutamasta tekstistä, joita tässä alla juuri julkaisin vuodelta 2006, voi jo helposti päätellä, että esikoiskirjani olisi voinut olla joiltain osin hyvin toisenlainen kuin se on. En tietenkään vuoda julkisuuteen kaikkea sitä materiaalia, joka julkaisematta jäi & jääköön, mutta tiettyä tekstiä (jota en ainakaan tähän blogiin laita) etsiessäni löysin paljon muutakin hedelmällistä ja ainakin itseäni innostavaa säkeistä materiaalia.

Keskeistä tässä on kai juuri nyt se, että kirjoittamaan oppiminen, joka pitää aina aloittaa alusta, on joskus myös muistamista eikä aina uuden löytämistä. Ja se, että metsään jää aina piiloon kaikenlaista syötävää.

14.10.2006 Munien suhteen on kolmenlaisia lintuja

Munien suhteen on kolmenlaisia lintuja. Esimerkiksi otan

lokin, pöllön ja tiaisen.

Lokki on näistä ainoa jolla on suhteita maan sisäpuolisiin tundriin.

Se hakee munankuoren pääaineen, snaan,

maapallomme napa-alueilta, laajojen, onttoon maahan johtavien

sisäänkäyntien sisäreunamien snaakerrostumista.

Pöllön ei tarvitse tällaisia vaarallisia snaanhakuretkiä tehdä, sillä

pöllöt ovat lintujen keskuudessa aivan poikkeuksellisia.

Ne erittävät snaata kallokopassaan. Tutkijat eivät ole yksimielisiä

siitä, kehittyykö snaa jossakin pöllön aivojen elimessä alusta asti,

vai onko pöllöillä jokin sukupolvelta toiselle periytyvä ainesosa,

jonka emo poikaselleen aivoihin asettaa ja jonka alkuperä siten on

kaukaisessa menneisyydessä, ajassa ennen

pöllöjen ja kissaeläinten eriytymistä.

Tunnetustihan kissaeläimet kehräävät snaata, mutta

tätä linnut eivät tietenkään voi juuri milloinkaan hyödyntää,

sillä useimmat kissaeläimet saalistavat lintuja,

ja lisäksi herkuttelevat kaiken snaan sitä mukaa kun sitä erittyy –

eikä senkään syntymekanismi ole tutkijoille täysin selvä.

Joka tapauksessa kallonsa avulla pöllöt voivat varistaa

snaajauhetta poikasen syntymän aikana avonaisesta nokastaan

ja leipoa tästä lämpimästä, sylkeen sekoitetusta tahnasta

tiiviin kuoren. Tiaisilla ei ole mahdollisuutta lentää jatkuvasti pitkiä matkoja

maan uumeniin ja takaisin. Ne eivät myöskään elä riittävän syvällä

napa-alueiden rannikoilla. Tiaisten munat koostuvatkin pääasiassa

hämähäkinseitistä irtijauhetusta snaasta.

Hämähäkit sen sijaan saavat snaansa ilmakehän yläkerroksista, joissa sitä

valtavina pilvinä leijailee – lumi koostuu tämän snaan herkimmistä,

tulettomista ainesosista. Hämähäkithän tunnetusti viettävät

nuoruusjaksonsa lentäen ja snaata etsien jopa

kymmenen kilometrin korkeudessa. Tiaiset ryöstävät armotta snaan

hämähäkin seiteistä lastensa suojaksi. Joskus tiaisilla ja esimerkiksi

ristilukeilla on niin hyvät suhteet, että tiaiset ostavat snaan muutamilla kärpäsillä.

Tällaiset ovat lintujen erot päällisin puolin tarkasteltuna munankuorenleipomisen kannalta.

28.11.2006

kuun pintaa kiertävä tomupalo

kuun pintaa hiertävä pölypalo

ja jos kuu onkin pimeä pyöreä linssi, linssipallo

jota kaukaa valoilla etsitään

niin kaukaa ettei mikään siitä hohda

mutta se yksi valo joka minut aamulla sängystä siirtää

karmaisevassa tien terävyydessä kainalostani hikeä hiertää

hohtaa kuun pinnalla, sen pölyyntyneen lasin sytyttää, pesee tulella ja lasin mustuttaa

puolikuun aikaan tajuan että kuu on kuin silmämunani

aina kokonaan olemassa, kuten kuu on nytkin kokonaan näkyvissä

puoliksi musta, puoliksi valon kuorruttama

pimeässä metsässä tajuan että se on kuin ruumiini

yhtä lailla niissä kuljen tuttua polkua, kukaan ei lähtisi tälle matkalle

jos ei tietäisi minne on menossa, eikä tiedolla ole kuin aavistuksen säie

yhdistämässä sitä todelliseen päämäärään

asumme tähden alla, kauhanvarrenpään alla

14.1.2006

laskeudutaan, varpaat eivät asetu portaalle kaikki samanaikaisesti

kylmyys ihoa vasten on valoa

ja portaiden alla käytävä, kudottu raidallinen matto ja oven metalliset osat

lukitsemista ja aukaisemista varten taottu

sulatettu, muottiin laskettu

kädet ohjaavat sinut

oven läpi, oviaukosta

huoneeseen, valoon

suojelet rintakehää ja palleaa liialta kirkkaudelta

huonetta sydämesi iskuilta

luut

k

okager

ige

läpikulku nivelletty

kävelyllä laulaa

tuuli tarttuu ääniin ja kuohuttaa

tuuli tarttuu mustarastaan lauluun ja taittaa

Jan pelkää kuolemaa

hän pelkää että hän lähtee

hän pelkää mäkeen juuttuneen peräkärryn lähtevän liikkeelle

ja vyöryvän rikki kaikkien kyytiin nostettujen hauraitten huonekalujen kanssa

vanhastaan tahdon kuolla

mitä ympärillä on aina katoamattomana

vetoaa minuun ja verkkopankin avainluvut sopivat yhteen

en jaksa sitä, varis jona näin sinut ei pysty kaivamaan maata

myllättyään sisuskaluni viima käy

lepäämään itse ylitsepääsemättömään

lähtemättömän ylittämättömässä