perjantai 7. lokakuuta 2011


[...] istuimme lammen vedessä ja hän heitti noppia, ne upposivat veteen [.]

kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 13.02

Rauhaset: ,

2 kommenttia:

raisa kirjoitti...

juuri tuollaisista oon viime ajat tykännyt.

kymmenisen sanaa tuntuu optimaaliselta, ehkä kuvataan jotain ikään kuin tarpeetonta, annetaan ymmärtää joku tila, vähän kuin polaroid. aika vähän kuin.

rajaus tuntuu tuollaisissa vaikeimmalta, kun ei ne kuitenkaan ole aloitettavissa tai lopetettavissa ja kielellinen ilmiasu viittaa niin helposti edeltäviin tai seuraaviin. ja eihän ne irrallisia olekaan, muttei kyllä varsinkaan jatkumollisia.

tuollainen tutkielmasitaattimuoto nyt äkisti tuntuu tekevän oikeutta sille, että lainataan juuri tähän kirjalliseen tilaan luultavasti jostain toisista oloista.
(äskeistä virkettä kirjoittaessa tulin huomaamaan että tällä hetkellä on keräilijän poetiikka vallalla; en ensin muistanut että on mahdollista kirjoittaa varta vasten. sitten ajattelin, ettei ole.
voi kirjoittaa, ripotella vaan, ja joskus myöhemmin kerätä tuuleen tai ojaan heittämänsä voipaperit irtolehtisiksi jotka voi sidotuttaa jos tahtoo, ei tarvitse.)
joo.

18. lokakuuta 2011 klo 0.05
jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

kiitos.

24. lokakuuta 2011 klo 16.19

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)