28.11.2006

kuun pintaa kiertävä tomupalo

kuun pintaa hiertävä pölypalo

ja jos kuu onkin pimeä pyöreä linssi, linssipallo

jota kaukaa valoilla etsitään

niin kaukaa ettei mikään siitä hohda

mutta se yksi valo joka minut aamulla sängystä siirtää

karmaisevassa tien terävyydessä kainalostani hikeä hiertää

hohtaa kuun pinnalla, sen pölyyntyneen lasin sytyttää, pesee tulella ja lasin mustuttaa

puolikuun aikaan tajuan että kuu on kuin silmämunani

aina kokonaan olemassa, kuten kuu on nytkin kokonaan näkyvissä

puoliksi musta, puoliksi valon kuorruttama

pimeässä metsässä tajuan että se on kuin ruumiini

yhtä lailla niissä kuljen tuttua polkua, kukaan ei lähtisi tälle matkalle

jos ei tietäisi minne on menossa, eikä tiedolla ole kuin aavistuksen säie

yhdistämässä sitä todelliseen päämäärään

asumme tähden alla, kauhanvarrenpään alla