perjantai 7. lokakuuta 2011

28.11.2006



kuun pintaa kiertävä tomupalo
kuun pintaa hiertävä pölypalo

ja jos kuu onkin pimeä pyöreä linssi, linssipallo
jota kaukaa valoilla etsitään
niin kaukaa ettei mikään siitä hohda
mutta se yksi valo joka minut aamulla sängystä siirtää
karmaisevassa tien terävyydessä kainalostani hikeä hiertää
hohtaa kuun pinnalla, sen pölyyntyneen lasin sytyttää, pesee tulella ja lasin mustuttaa

puolikuun aikaan tajuan että kuu on kuin silmämunani
aina kokonaan olemassa, kuten kuu on nytkin kokonaan näkyvissä
puoliksi musta, puoliksi valon kuorruttama

pimeässä metsässä tajuan että se on kuin ruumiini
yhtä lailla niissä kuljen tuttua polkua, kukaan ei lähtisi tälle matkalle
jos ei tietäisi minne on menossa, eikä tiedolla ole kuin aavistuksen säie
yhdistämässä sitä todelliseen päämäärään

asumme tähden alla, kauhanvarrenpään alla

Ei kommentteja: