Ehkä runouden todella pitää antaa olla. Michaux toteaa jossain aphorismissa että jotain "älä sotkeudu itseesi" tai "älä sotke itseäsi itseesi"...
näin kerran unen jossa oli ikään kuin jokin tanssin tai tanssillisen pelin tai rituaalisen taistelun tilanne: kaksi riviä enkeleitä vastakkain, valkoisia ja tummia, tietysti, tummat ainakin olivat puvuissa, mutta siten että jos olisivat riisuuntuneet, mitään ruumista ei ilmeisesti olisi ollut, siis puku ja ruumis sama. oltiin kyykyssä, en nähnyt niitä valkeita koska olin niiden rivissä keskellä, mutta selvästi en ollut yksi niistä ainakaan täsmälleen. sitten jotenkin jotain noustiin mutta minua vastapäätä oleva musta enkeli syöksyi ja puri minua (en muista mihin). Heräsin siihen.
Pelkkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti