"tulemus? mikä se on?"
se mikä tulee, kaikkialla, kaikkialta, kaiken aikaa, nytse
mikä ainoastaan on ja mitä kaikki sormeni ja kasvojeni hetkelliset ilmeet, lukevat aivosi, hiljaiset naakkojen ruumiit, autojen kuluvat renkaat ja pilvimassat maan ja auringon välissä
ovat
se mikä pysyy ja se mikä häviää ja se mikä ei vielä ja se mikä jo tai ei enää
kenties
tai, jos sanot, ettei tulla miksikään vaan koetetaan ymmärtää, mitä ollaan - niin tulemus on eräs yritys ilmaista sitä mitä luulen havainneeni siitä mitä on
kenties
10 kommenttia:
Tästä minä pidän. Eipä tulla miksikään ja siksikin kaiken aikaa. Eikä sitä tarvitse (aina edes) koettaa ymmärtää. (Edellä olen pahasti Eipä-Eikä ja silti mä olen aina mieluummin kyllä, ja matka on aina hyvä. Huh.)
Katsoin juuri elokuvan jossa oli lintujen ruumiita (ei kyllä välttämättä naakkojen, vaikka näyttikin samalta), autojen kuluvia renkaita ja pilvimassoja (meren ja auringon välissä). Siinä oli myös asioita joista oli vähän vaikea sanoa pysyykö vai häviääkö vai oliko vielä vai onko jo tai onko enää. Ja koitettiin ymmärtää, mitä ollaan, tulematta kuitenkaan oikein yhtään miksikään.
Tästä minä pidän! Molemmista kommenteista.
Sanna, eikö negative nein ole juuri positiivisin kaikista mahdollisuuksista? Näin ainakin vanhan saksalaisen sananlaskun mukaan...
Maria, mikä elokuva tuo oli? Voisi kiinnostaa synkronisiteetin seurailu.
En muuten välttämättä ajatellut, että naakkojen hiljaiset ruumiit olisi kuolleita, vaikka välttämättähän se tulee mieleen.
Tarkkaan ottaen tuo ei ole synkronisiteettiä, yhtäaikaista ilmiöiden liittymistä toisiinsa ei kausaliteetin vaan merkityksen kautta (tms), kun mitään yhtäaikaisuutta ei kaiketi ollut. Mutta jotain tuollaista merkitysten ja hahmojen kulkua toistensa likeisyydessä...
Niin, tai luinhan tekstisi kuitenkin heti elokuvan katsomisen jälkeen, mikä johti vähän taas siihen että alkoi yhtä aikaa naurattaa ja ahdistaa se, että kaikki toimii niin hyvässä synkassa. Se toisinaan pistää epäilemään itsestäänselvinä pidettyjen asioiden "todellista luontoa", tai niiden/sen olemassaoloa, mikä ei tietysti välttämättä ole mitenkään huono juttu, kunhan siitä pääsee etenemään eikä jää luuppaamaan haihattelun ja spekulaation piiriin.
Elokuvan nimi oli Triangle, vaikuttaa päällisin puolin keskinkertaiselta psykologiselta trilleriltä, mutta olikin aika kekseliäs ja hyvin tehty, ja jossain määri tuli mieleen La Moustache (jos olet nähnyt?).
Ai! No tämähän jännittävää.
En usko, että käsittämättömyydestä tarvitsee ahdistua. Itsekin tosin olen ollut viime päivinä jänteenä olemattomuuteni ja jonkin muun välillä. En ole yksin.
Viikset on näkemättä, samoin triangeli (Beuysilla oli sellainen kojootin luona), ehkä katselen.
Aika vähän tulee katsottua elokuvia nykyään. Bab'Aziz (käännöksenä jotain The Prince Who Contemplated on His Soul) oli aivan loistava, mutta en ole sitä mistään löytänyt. Tai vois sen tilata amerikoista, mutta DVD:n aluekoodi olisi kai sitten väärä. En jaksa tommosia säätöjä.
Käsittämättömyys onkin kyllä ihan jees, eihän siitä (käsittämättömästä) mihinkään pääse, mutta joskus sitä luulee tietävänsä jotain, tai epäilee voivansa saada jotain selville, ja se taas on lähinnä itsensä kiusaamista sillä mainitsemallani haihattelulla. Käsittämättömyyden hyväksyminen taas on suuri palvelus itselle (ja varmaan sitä myötä muillekin), vaikka sen mukana tuleekin myös vastuuta, tosin toisenlaista kuin haihattelun piirissä (tai no, haihattelijan on kai vaikea ottaa vastuuta mistään). Tai en mä tiedä (!).
Tuo Bab'Aziz vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta (se näyttäis olevan jonkin trilogian päätösosa, lisäsin kaikki katsottavieni listaan), harmi tosiaan ettei sitä näytä ainakaan torrentina löytyvän.
En edes tiennyt, että Bab'Aziz liittyisi joihinkin toisiin elokuviin! Nehän pitäisi nähdä. Kerro, jos teet havaintoja niistä?
Joo, mullakin on taipumus puhua pitkät pätkät asiaa ja sitten vetää matto altani väittämällä, etten tiedä. Ainahan se on totta, kun sanoo ettei tiedä. Sillä tavalla voi varmistaa olevansa oikeassa. Mutta muistaisinpa jättää sen arviointivastuun kuulijalle. Hähäh!
Ehkei selville saa, mutta kaaokselle voi joskus päästä... oikeassa ajassa oikeaan paikkaan.
Tämä on kaikki hyvin hämmentävää, synkronisiteetit, kausaliteetit, merkitykset oikeassa ajassa oikeaan paikkaan...
Jung tarkoitti synkronisiteetilla ei-kausaalisia, merkityksellisiä yhteensattumia. Hume taas sanoi että kausaalisuhteet ovat vain merkityksellisiä yhteensattumia.
Yhtäaikaisuus? Voiko yhtäaikaisuus tarkoittaa muuta kuin kellojen synkronointia, in Greenwitch Meridian Time, Sein und Zeit, aikaolo in Universal London Time - siis mitä aikaa on kellon aika??? Onko kellon aika psykologista aikaa vai geometristä aikaa, kysyin kerran Matilta, mutta hänkään ei vastannut.
Mutta sen tiedän, että koetussa ajassa sinne (kirjastoon, baariin, lohikäärmen luolaan) on kävelyvauhtia pidempi aika kuin takaisin (kotikonnuille). Mistä voidaan päätellä vaikkapa niinkin, että koettu aika on tarinan aikaa, sinne kestää kertoa paljon pidemmin kuin takaisin. Ellei sitten takaisin ole tarinan sinne, kuten Odysseian nostos ja algos, Ithakan nostalgia:
ITHAKA
Kun lähdet matkalle Ithakaan,
rukoile pitkää tietä sinne,
paljon seikkailuja ja kokemuksia.
Laistrygonialaisia, kyklooppeja,
äkäistä Poseidonia älä pelkää:
et kohtaa heidän kaltaisiaan koskaan,
jos ajatuksesi vain ovat korkeat, jos vain
valitut tunteet henkesi valtaavat ja ruumiisi.
Laistrygonialaisia, kyklooppeja,
raivoavaa Poseidonia et kohtaa koskaan,
ellet kanna heitä mukana sielussasi,
ellei sielusi nostata heitä eteen.
Rukoile pitkää tietä sinne;
lukemattomat olkoot kesäaamut, jolloin
ilahtuen, voitollisesti saavut
ennen näkemättömiin satamiin;
foinikialaisten kauppa-asemille sinun
on poikettava hankkimaan hyvää kauppatavaraa,
korallia, helmiäistä, ambraa, eebenpuuta,
aistillisia hajusteita joka lajia,
niin paljon hajusteita kuin vain voit saada.
Ja monet Egyptin kaupungit täytyy käydä
ja oppimistaan oppia niiltä joilta tieto on.
Pidä Ithaka aina mielessäsi: olet
päätyvä sinne määränpäähäsi.
Älä silti lainkaan kiiruhda matkalla.
Parasta on, jos se kestää monta vuotta;
vanhana aivan akkuroi tuon saaren luo
rikkaana kakesta minkä matkalta tuot,
odottamatta Ithakalta rikkautta.
Kiehtova matkasi on Ithakan ansiota,
ilman Ithakaa et olisi lähtenyt liikkeelle.
Enempää Ithakalla ei ole enää antaa.
Sen köyhäksi vaikka havaitset, se ei pettänyt sinua.
Kaikesta kokemuksesta viisastuneena olet
jo ymmärtänyt mitä Ithaka merkitsee.
Kävi myös niin, että törmäilin yhteen Uri G:tä esittäneeseen ihmiseen parina päivänä ja päätin sitten, että menen kuin menenkin katsomaan tuon esityksen, kun se vielä oli mahdollista. Ennen esitystä keitin kolme kananmunaa ja söin. Esityksessä, jossa oli puolensa ja puolensa, oli varsin suuressa fokuksessa eräät kolme seitsemänkymmentäluvulla kovaksikeitettyä munaa. Täysin merkityksetön, merkityksenvarassa havaittava peräkkäistapahtuma, joka roikkuu tiettyjen sosiaalis-synkronisten oksastojen varassa...
Jaha.
Lähetä kommentti