ennen inhimillistä kieltä ei-inhimillisten kielten moneus

Jos lähtee ulos, halutessaan löytää aina uuden paikan. Samoin on internetselaimen avaamisen kanssa. En ollut aiemmin törmännyt tähän Olli-Pekka Tennilän ja Kristian Blombergin luuppirunoon.

tässä huoneessa jaan suklaan kärpäsen kanssa

sen hintana on kärpäsen itsetietoiset

helähtäen rapsahtavat askeleet

herkällä alumiinifoliolla

näen miten se nostaa murun kärsällään

ja kuuntelee folion outoutta

meluavia jalkojaan

blogeja etc

(Omaani parempi humma meinasi unohtua, lisäsin sen tähän.)

Empiiristä lettrismiä.

Kirjataidetta.

Lainauksia ymmärryksen kynnyksellä.

Kollaaseja ja "mahtailua".

Tussiportaikkoja.

etc: kuvassa Ruedi Schill juoksee

Lisäksi: Somatiikkaa, sosiaalista kritiikkiä ja estetiikkaa.

toisin kuin monet hyönteiset, huonekärpänen kestää ihmisasumusten raskasta uloshengitysilmaa

runon synty: miten sisäinen impulssi johtaa kirjoituksen ulkoisuuteen

Aiemmat tekstit, otsikolla "orgaanisen pelon aineenvaihdunta", kirjoitin välittömästi luettuani uutisen ääniaseen käyttämisestä mielenosoittajia vastaan Pittsburghissa, sillä uutinen herätti minussa voimakkaan mielikuvan ruumiin lävistävästä, lihaksiin runnovasta ja hengityksen rytmiin sekaantuvasta äänestä. Tämä mielikuva nosti esiin kauhua ja pelkoa ääniasetta kohtaan ja raivoa niitä idiootteja vastaan, jotka valjastavat minkä tahansa teknisen välineen kuvittelemansa oikean järjestyksen ylläpitämisen palvelukseen ja jotakin haastavaa kaaosta vastaan. Tämä kehollinen, emotionaalinen ja mentaalinen impulssi yhdistyi assosiaatioin aiempiin ajatuskuvioihin, joihin liittyi keskeisesti ajatus siitä, että nuoren miehen keho on jo tuhansien vuosien kulttuurisessa perinteessä muokattu sotilaan ruumiiksi, palvelemaan väkivallalla jotakin aina uhattua ja aina pönkitettävää valtaa. Koen, että nykyisessä maailmassa tuotetaan sellaista nuorta sotilasruumista, joka välttämättä jonkin yhteiskunnallisen käänteen yhteydessä tai tiettyjen sosiaalisten paineiden kriittisen massan ylittyessä kääntyy sen tuottanutta järjestelmää vastaan. Esimerkkejä tästä ovat kouluammuskelut ja muut yksilöiden henkilökohtaiset sodat yhteisöjään vastaan. Tämä koskettaa minua, sillä tunnistan itsessäni potentiaalin silmittömään, itsetuhoiseen ja ulospäin suuntautuvaan väkivaltaan. Pystyn elämään sen kanssa, eikä se juurikaan hallitse toimiani, pikemmin se on tasapainottava voima, joka muistuttaa olemiseni hauraudesta ja levollisuuden epävarmuudesta, ja siten auttaa palaamaan tekoihin ja tapoihin, joilla ylläpidän levollisuutta ja olemista ja vähennän levottomuutta ja itsetuhoisuutta. Näistä teoista tai tavoista esimerkkinä voisi olla juuri kirjoittaminen: raivon ja kauhun impulssi johtaessaan runoon on käännetty ainakin osittain luovaksi voimaksi (tätä kirjoittaessa kehoni tuntuu myöntävän tämän: se hengitti syvään), ja raivon energia on muunnettu ainakin alustavasti rakkautta tai kohtaamista palvelevaksi energiaksi.

Sivuhuomiona, 90-luvun rock-musiikissa Jeff Buckleyn The Sky Is A Landfill, jossa lauletaan "I'm not afraid of this machine" ja Rage against the machinen tuotanto luotaavat sosiaalisen raivon ja kauhun impulsseihin reagoimisen spektriä. Buckley ei pelkää yhteiskuntakonetta, kun taas Zack de la Rochan raivo tuota konetta kohtaan on välttämättä kauhun ylläpitämää. Molempien tunteiden suunta on samankaltainen, vapaus, mutta esteettis-emotionaaliset keinot kenties melko erilaiset. Tätä voisi analysoida pidemmällekin, mutta tuntuu nyt menevän spekulaation puolelle ilman tarkempia kuunteluhavaintoja. Yleisesti haluan todeta hypoteesinä, että en usko kauhun ja raivon tai edes kriittisyyden johtavan mihinkään todella vaihtoehtoiseen tapaan olla, joka vaatii rakkautta ja luovaa tarkkaavaisuutta kasvaakseen. Raivo ja kauhu voivat vain osoittaa ne kohdat, missä täytyy pysähtyä, eivät niitä suuntia, joihin olemista pitäisi suunnata tai yhteisöjä idättää.

orgaanisen pelon aineenvaihdunta

"G20 portesters blasted by sonic cannon"

nuoren miehen ruumis on sotilaan ruumis

kestää vuosia kasvaa siihen, vuosia

ruumista ruokitaan värähtelyillä, psyykkisillä ja fyysisillä

iskuilla, jotka kerrostuvat jähmeäksi ja teräväksi

aaltoliikkeeksi, orgaaniseksi peloksi, lihaskauhuksi

joka pitää yllä hyperventilaation energia- 

ja kuonaylikuormituksen tilaa sekä taistele-

tai-pakene- refleksin hermoliipasimen yliherkkyyttä

sotilaan ruumis on pelon ja vihan kone

niitä se syö ja niitä se levittää

kaikin käsin, joita se kykenee kasvattamaan ja rakentamaan

nuoren miehen ruumis on ollut sotilaan ruumis

jo tuhansia vuosia, teknologinen kehitys on muuttanut

ainoastaan tavat syöttää, ravinto ja aineenvaihduntaprosessi

on yhä olemuksellisesti, ruumiillisesti sama

sotilaan ruumis on ptooma, seksuaalinen ruho

jonka tajuinen, itsestään nauttiva ja itseään oppiva sooma 

on suljettu lihasmuistin tajuttomaan kerrokseen

jonka herkkyytä orgaaninen pelko varjelee rakkaudelta

ja muilta ravinnoilta jotka saisivat sen oksentamaan

vaikkakin osa sotilasruumiista on koulutettu valjastamaan sooma

äärimmäiseen suorituskykyyn, pimeän tilan ylittämiseen ääneti

ja äärimmäiseen tarkkuuteen tappavien impulssien lähettämiseksi

etäisyyksien yli tai täysin huomaamatta

teknologinen kehitys on muuttanut vain impulssien muodot

niiden olemus on yhä sama kuin tuhansia vuosia sitten

sivilisaatioiden kyky muuntaa niitä, polttaa vihaa ja pelkoa

joksikin muuksi, muuhun muotoon, herkistyä

on edelleen yhtä heikko, nuoren miehen ruumis on yhä yhtä 

altis muuttumaan eläväksi peloksi

(

ääni

ei vain korvasta

vaan ihosta sisään

lihakseen sisään luuytimeen läpi

maksasta verenkierrosta keuhkoista

kaikkiin keuhkolatvuksiin munuaisiin sekoittamaan virtsaa

lymfanesteiden läpi kallonpohjaan nikama

nikamalta koko rakenteen läpi

kaikkeen rakenteeseen

sukusoluihin

erogeenisiin

kudoksiin

ääni

muuntuva ja muuntumisensa paineesta viereiseen tilaan siirtyvä tila

joka kohdatessaan jotakin raskaampaa ainetta kuten kehoja

tunkeutuu niiden rakenteeseen hiukkastasolla

ja muuntaa ne jättää jälkiä

jää kaikumaan

ääni

informaatiota tilassa ajassa

jonka energia muuttaa aineen muodon

tuottaa hetkessä kehosta jotakin muuta

toistuvina hetkinä tuottaa kehoja jotka ylläpitävät sitä

kulttuurin muotona omana äänenään 

ääni joka takertuu ruumiiseen saa ruumiissa elävän tuntemattoman tajunnan

pitämään ääntä omanaan omana luontonaan

toistamaan sitä kaikumaan sitä

kaikissa teoissaan

(

OLKAA HILJAA! ei ole voimakkain hiljaisuuden muoto

Ajattelin jotenkin näin:

aine on energiaa

energia on aikaa

aika on tilaa

tila on ainetta

aine on aikaa

ja tila on energiaa

millaista on jumalan kuolemanjälkeinen elämä?

ihmispolotieteet

yhtye vajoaa asvalttiin

mattoa ovenrakoihin junttaavat mummot

Ihminen tulee.

kuolemaa emme menetä koskaan

Jos haluat määritellä millaista hereilläolo on tai mistä asioista heräämistä se on, et halua herätä lainkaan, vaan päättää mitä unta näet.

Tarascan-vedenpaisumusmyytistä:

Kun suuri tulva oli ohi, Jumala näki savua. Hän lähetti alas enkelin, joka löysi

selviytyjän. Jumala oli hyvin vihainen ja muutti hänet Huaxtecan-apinaksi.

Blogi on suhteiden verkosto: päivien, kuukausien, tekstikatkelmien ja verkkosivustojen ja lukijoiden suhteiden verkosto: blogin kirjoittaja itse muuttuu pian lukijakseen, suhde itseen muuttuu; kenties suhde ajatteluunkin muuttuu: tulisiko tästä blogimerkintä, voi blogisti kysyä ajatuksiltaan; suhde lukijoihin on usein - etenkin kirjoittaessa - vain kuvitelman varassa, siis sekin suhde itseen. Blogin keskusteleva potentiaali tietenkin laajentaa suhteiden verkostoa ulos "itselleen esiintyvästä itsestä". Parhaimmillaan myös keskustelun puute voi luoda sellaisen tyhjän kuunteleva verkkosolmun, johon kirjoitukset lasketaan irti itsestä.

Mutta kuitenkin, korppien verkosto on kiinnostavampi. 

polttomerkkasin pinsettiotteeni

ihmettelin kun ritilässä oli niin juoksevaa rasvaa sormia vasten

sitten söin itseni ähkyyn

se teki enemmän kipeää

molempiin auttaa kun on kylmää vettä oikeassa suhteessa

"Mua alko vituttaa niin mä istutin niitä kuusia ympyrään viiden metrin välein"

väärinkäsitys pelastaa maailmankuvan

Jonathan Z. Smith kirjoittaa muistiinpanojeni mukaan jossakin esseessään, että 1300-luvulla mongoolit ja 1500-luvulla "Amerikan" alkuperäisväestö eivät olleet kristityille eurooppalaisille yllätyksiä ja käsittämättömyyksiä, sillä heidät voitiin sijoittaa raamatullisklassiseen etnografiaan. Esimerkiksi Khan voitiin mieltää Haamiksi, Nooan pojaksi. Koska maailmankuvaan todella mahtumaton vieras käsitettiin väärin, se voitiin selittää maailmankuvan puitteissa ja maailmankuva ei horjunut - vaikkakin alkoi hiljalleen kulua, sillä kun vieraus otetaan haltuun, se alkaa vaikuttaa käsitysruumiin sisäpuolisena vierasesineenä. 

Samalla tavalla käsitämme juuri nyt väärin monia asioita, luullakseni vaikkapa monien eläinlajien merkityksen. Ja sama koskee spekulaatioita maapallon ulkopuolisista sivilisaatioista: ne lähtökohtaisesti mielletään sivilisaatioiksi ihmisyhteiskuntien tapaan, vaikka, jos niitä on, ei ole mitään syytä olettaa, että niiden tapa olla olisi jotakin ajattelemaamme. Tuntematon on ikään kuin jo selitetty, sillä kaikki mytologiat ja maailmanselitykset sisältävät riittäviä epävarmuuden riekaleita, joiden olennainen merkitys on juurikin kietoa ilmaantuvat yllätykset sisäänsä ja peittää ne tuttuudella.

"summerin soidessa poistu sillalta"

Menen katsomaan miten saari aavikoituu

lentokoneella autolla ja laivalla

Söin kaksi kananmunaa ja kaksi persikkaa

Munista poistin kuoret, persikoista jäi kivet

Joka väittää, ettei "todellisuuden kalustukseen" kuulu sitä tai tätä, muistelkoon vain kuinka tarkkaan tuntee omien huoneidensa, saati muistojensa, kalustuksen, ja arvioikoon sitten uudelleen kykynsä "todellisuuden" inventointiin. Logiikka voi tässä auttaa, ja johtaa harhaan.

Charlie Morrowin ääniteos Ptarmigan's Psalm.

Ei ole aikaa, se ei voi siis loppua.

"Kaikkea sitäkin tapahtuu."

o-a aa-io oi

uo-u i-ee-ä

i-o a-i ei o-e a-i e-ää

Aurinko tunkeutuu Jyrki Pellisen kirjaan "Minä kirjoitan maljasta joka oli hidas" hitaasti selän kautta. Se valaisee koko kirjan, lopuksi se on kimppu häikäiseviä aukeamia, kellanvalkea esine, jossa hiven jälkien jälkiä - se ei tule lainkaan käsittämättömämmäksi.

i-ä e i-e-ä

miljoonat ihmiset tuntevat tällä hetkellä juuri noin

kuten sinä tunnet

kuka sinä olet

pystynkö pitämään sen kysymyksenä

miljoonat ihmiset tuntevat tällä hetkellä juuri näin

kuten minä tunnen

kuka minä olen

pystytkö pitämään sen kysymyksenä

TAZ II Silent - väliaikaisen vapaan tilan vaientaja, järkyttävän kovaääninen 

kadunpesukone, kohdattavissa muun muassa Turun torilla

(ks. myös TAZ demolition equipment)

suuri askel painuu hitaasti

(jalkapohjan miljardeja hetkiä

voi aistia yllättävissä järjestyksissä

eri kohdissa mitä tahansa askelta)

Ideoita poimitaan. Kävellen. Kumarrus on sisäinen.

(Pitää hankkia skanneri, sitten kenties lisää kuvia tänne.)

jumalan kuvat kehittyvät hämärässä

ne eivät ole jumala, mutta ei ole muutakaan mistä luopua

Kysymykseni ei ollut vilpitön; tavoittelin sillä jotain itselleni, enkä pyrkinyt ymmärtämään sitä, mikä on todellista.

Ketun ääni; ehkä kuulin, ehkä en

Sinun sielusi; ehkä tunsin, ehkä en

Ruumis ylläni sykki kyllä

Sanoin: Kiitos että olet.

"Above all, have no ambition to make anyone understand anything whatsoever."

- Mirra "The Mother" Alfassa (Agenda)

elämme villirakenteessa jonka mehiläishoitaja tulee poistamaan

(vuo)

luovu

luo

luota

lähellä kysymysten lähdettä

(piirroksesta)

saaliisi vaikket saalistanut

sinussa vaikket avautunut

s...... ......t koskettanut

en ole

mitä luullaan

miten 

pidän auki 

tuntemattomuutta

miten auki pidän outoa

tulevassa

kaikki muuttui