ei kukaan "muu"

Alan tajuta, että se, mistä pidän, on sitä, mistä pidän ja se rytmi, millä elän ja toimin, on se rytmi, jolla elän ja toimin. On yhdentekevää, mitä joku "muu" ajattelee näistä asioista tai miten joku "muu" ne kokisi. Yhdentekevää! Toistan tämän itseäni varten, en jotakin "muuta" varten. Itselleni korostan nyt myös sitä, että saamattomilta vaikuttavien hetkien aikana tapahtuvat ehkä huomaamattomiksi jäävät kypsymisprosessit tuskin ovat vähemmän välttämättömiä kuin tuotteliailta vaikuttavien hetkien ulostusprosessit. Tämä minun pitäisi tajuta ja muistaa semminkin, kun väitän ja olen kokenut, että niin sanottu inspiraatio ei ole suinkaan hyljättävä idea ja että tiukka kasista neljään istumatyö ei ole ainoa luovaa kirjoittamista ylläpitävä menetelmä, vaikka jollekin "muulle" se siltä näyttäisi. (Semminkin? Voiko se olla todellinen sana?)