perjantai 3. huhtikuuta 2009

ruokalan isoista ikkunoista lumiselle pellolle, vastapäiselle metsänreunalle ja vasemmalla häämöttävälle jään ja lumen piilottamalle joelle katsoessa havaitsin pellon lähempää reunaa kahlaava suuria eläimiä: karhuja! neljäs tuli vielä metsänreunaa vähän jäljemmässä. nuoria karhuja, juoksivat avoimen pellon yli koulun pihaan. viiden metrin päässä ruokalan ikkunoista. huusin: "hei, katsokaa karhuja!" ne olivat jo ohi, kun joenrannassa näkyi jokin tumma lumesta nouseva, ajattelin, että niiden emo varmasti, vaikka ne olivatkin jo aika suuria, mutta se olikin vain kuono vaaleassa naamassa, eläin ravasi karhujen perään ja ruokalan ikkunoiden lähelle tullessaan siitä erotti vaalean takkuturkin ja rekanlevyisen kyljen, käsittämätön, yritin laskea jalkoja, kahdeksanjalkainen takkuinen ohutturkkinen jättiläiskissa juoksi pellon yli.


myöhemmin  joelle päin tuli vielä uusi tumma eläin, ehkä suuri karhu, mutta sen selässä roikkui leopardi, joka puri sitä niskaan ja yritti hengiltä. lumisella pellolla karhu leopardi niskassaan.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kielet kohtaavat, saavat kohtauksia, vaanivat ja epäilevät.

Kielisuudelmia. Huulia, hampaita.

maaria kirjoitti...

hei, kirjotin sun kirjasta... jotain.

http://surskorpa.livejournal.com/56484.html

Anonyymi kirjoitti...

Leif Färding!

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Maaria, aloin jo lukea; Kiitos!