"Miltä sinusta tuntuu kirjoittaa oma nimesi?"

Oikeastaanhan on täysin samantekevää, mitä tässä blogissa on tai mitä sillä teen. Parasta on, kun en kuvittele, että joku lukee tätä. Lukee, toki, mutta mitä sillä on väliä. Parasta on, että kirjoitan tänne, jos haluan ja mitä huvittaa. Epälemättä on haitallista tuottaa lisää tarpeetonta ja harhaanjohtavaa tekstimassa pahaa-aavistamattomien ihmisolentojen silmien ja mielien kuristukseksi. Parasta on, että kirjoittaessani tänne kysyn itseltäni, missä olen ja mitä haluan sieltä jättää virtuaaliseen pakastamoon itseni tai toisten myöhemmin löydettäväksi. Olemisen tilasta esiin päästetty kirjoitus ei voi olla täysin tuhoisaa, eikä täysin neutraalia avoimen lukijan kokemuksessa. Parasta on, että luotan tähän ymmärrykseen kirjoittaessani tänne tai minne tahansa muualle, ja välitän mahdollisimman vähän menneistä tai tulevista seurauksista, joista en mitään voi tietää. Aloitin tämän blogin vähentääkseni turhautumista, kuten joku lukija ehkä muistaa. Parasta on, että jatkan tätä tästä eteenpäin syventääkseni rentoutta ja vahvistaakseni luottamusta kieleen.

Klassinen ilmiö, että siinä aikuistumisen kynnyksellä kulutetaan avoimuus "lempimusiikille", on varmasti vain jokin monista psykologisen rakenteemme virheitä, ja on siten kierrettävissä kuuloaistin herkistämisellä ja korvien aukipitelyllä.

Tässä epäilemättä auttaa se, että välttää musiikin kuuntelua turhaan ja se, että kuuntelee musiikkia tarkkaavaisesti silloin kun sitä kuuluu, oli se sitten vain kauppakeskuksen taustahälyhypnotisointimusiikkia tai musiikkia kadulla ohikulkevan korvakuulokkeista.

tajuuksä itse sen?!? no en

kelle mä kirjotan mut toi sielun veljet

niin niiden tää vasta julkastu livelevy jolla on vähän pölhö nimi

se ei se missä ne soittaa nurmiota jossain festareilla

koska siinä on karseet soundit eikä se oikeen lähe

vaan se aiempi missä ne soittaa jyväskylässä

niin hitto, kuuntelen sitä ja ymmärrän miksi

tää bändi jota en koskaan nähnyt vaikuttaa

tässä munkin runoudessa suoraan

sillä runoudestahan on kyse

se vaikutus on suurempi kuin jonkin

haavikon tai anhavan tai muiden etäisten poikien ja suorempi

kuin jonkin raamatun joka on liian suuri havaittavaksi

muistan kun joskus yhekskytluvun lopussa

istuin yläkerrassa 

vanhempieni huoneen lattialla

ja kuuntelin kasettia jonka olin ostanut ilpolta

pakkasesta hartolan torilta kirpputoripöydästä

muovikorista jossa oli paljon yli kymmenvuotiaita kasetteja

"myytävänä!"

olin kuunnellut sitä jo muutamia kertoja ehkä viikon

mutta aloin vasta erottaa biisejä toisistaan

ja sitten oli tää

kiivas hakkaaminen ja jotain mutisevaa huutoa

karjalan kunnailla kukkii puu ja tolleen noin

se oli tajutonta joku mieletön innostus ravisteli ja nauratti

että hitto nää on hulluja ja tää on neroutta

tätä mä haluan, mä haluan tätä

sitten hakkasin itsekseni rumpuja varastossa

kelle mä soitin mut seinissä ei ollut äänieristettä

ja parinsadanmetrin päässä joenrannassa tai 

pellonreunassa tai talojen pihoissa tai tiellä

kaikki joutui sitä kuuntelemaan

mua ei hävettänyt en mä ollut katselemassa mitä ne kuunteli

enkä tiennyt soittavani helvetin huonosti

ja oppivani nopeasti enkä tiennyt

miten pian rummut hajoaa

ja miten ne annetaan pois 

lahjaksi ja miten niiden ääreen ollaan taas palaamassa muutamien vuosien jälkeen

mutta kuinka syvällisesti ja tiheästi

sitä ei kukaan vielä tiedä

tämä musiikki ruokkii

jos sen vain osaa sulattaa

ja jos ei osaa saattaa silti sulattaa

ja tulla ravituksi

kaksi alavireistä vitsiä

Suomesta puuttuu ainakin seuraavat runouslehdet: Maa&Metsä, Vesi&Aalto ja Ilma&Tuuli.

Nelijalkainen sukupuoltaan luova vanhus seisoo satunnaisena pakkaspäivänä keskellä Turun toria ja mutisee: "ruotsalaisia me emme olleet, venäläisiä meistä ei tule, suomalaisuuden me hukkasimme ja keksasimme, eurooppalaisia meistä ei tullut; olkaamme siis... "

olon logiikkaa koskeva haaste 

olemisesta juontuva älyllinen vaade 

olemassaolosta johdonmukaisesti seuraava tiedollinen vaatimus

Ääntämisen tarkkuus ja sointi - Mia Doi Todd: Digital 2.2

Kappaleessaan Digital 2.2 Mia Doi Todd laulaa äänellä, joka on yhtä aikaa raikas ja mekaaninen, sointuva ja rytmisesti äärimmäisen tarkka. Hän painottaa äänteitä ja tavuja täsmällisemmin kuin missään muussa kuulemassani kappaleessaan. Ilmaisun tarkkuus on harvinaislaatuista laajemmassakin perspektiivissa. Popin ja äänirunouden välimaastossa Digital 2.2 on yhtä merkittävä kuin Sielun Veljien ihmisääntä painottavimmat kappaleet.

"Viimeistä sanaa ei ole vielä selvitetty."

- Elina Mäntylä, puiden ja lintujen vuorovaikutuksen tutkija, HS 12.1.2009 

jos mietin viime syksyä

vaikutelmakimppuja, sumua

läpäiseviä valonsäteitä väreissä

mietin viime kevättä

ja kahden vuoden takaista

katkosta

Minun on vaikea ymmärtää ei-duaalin tilan kokijaa, jolle kieli on täysin poissuljettu tästä tilasta tai sen ilmaisemisesta - jolle ei-duaali tila on ilmaisematon. Onko tämä väistämätöntä?

niin tällaisia ovat vain runot

niin, runot ovat tällaisia
runot vain ovat tällaisia

niin, runot vain ovat

vain runot ovat tällaisia

olen tietenkin vain loinen hänen työnsä juurella

silti naapurit luulevat että meillä asuu lintu

suuri lintu, joka kirkuu ja viheltää

minun suullani

tajusin kaksi vuotta sitten kirjaston pöydän ääressä

että minulla ei ole vastauksia kipeimpiin ekologisiin kysymyksiin

eikä minulla tänään ole vastauksia tulehtuneimpiin sosiaalisiin kysymyksiin

olen vain loinen, rakennusasuja, terveleppää kaivava vaalea toukka

kuljet puun alta ja kavahdat katsomaan ylös

puussa kiljuu mutta yhtään lintua ei ole näkyvissä

ps. samppalinnanpuistossa kohtasin pöllön, näin se tapahtui:

ylätiellä muistin hengittää ja etsiä hiirten jälkiä katseellani

äkkäsinkin tumman olennon paljaassa puussa, latvassa

aurinko ei ollut vielä laskenut, eivätkä silmäni laskeneet linnun kasvoilta

huomattuna se häiriintyi ja häipyi

seurailin sitä puulta puulle, harakka

hyppelehti sen ympärillä mäenlaen puunlatvaoksalla

enkä ole vieläkään varma, oliko se todella pöllö, mikä muu

jumalansallija

ensiksikin entropia

asetan

vaatteen hyllylle

toisen vaatteen varaan

järjestys lattialla lisääntyy

hylly peittyy paksuihin kankaisiin

joita on pian työlästä yhdellä vilkaisulla erottaa 

löytääkseen myöhemmin haluamansa vaatekappaleen on etsittävä

käsin ja katsein

siihen mennessä lattiaa on jo peitelty vaattein

joista on eroteltava haistellen hikiset

niistä joita aikoo vielä pitää

jotka asetetaan hyllylle

peittämään vaatteita

jotka sitä jo peittävät

lasetan aatteen hylylle totisen aaveen vaaraa järjettömästi lanttien alla lisä-ääntyvin hyljeksityin peloin

pakastaa kangasmetsässä

joella nopian yöjään lähellä valaistua

rotan nähdäkseen nöyremmin, ha: ovelammin vaatii 

paleltumatta kestettävä

ruskettuneita aseita

avautuvien ruumiiden asentoja hiekalla

silmissä avautuvien inhimillisten poimujen paljastumista

hiiren tai lumikon pitkissä jäljissä