Erilaisten pienten olemista tai ihmisyyttä jonkin menetelmän tai näkökulman lähtökohdasta vaalivien yhteisöjen suhde johtajuuteen on keskeinen ja usein määräävä tekijä niiden jatkuvuuden ja mahdollisen ylisukupolvisuuden kannalta.
Olen nähnyt ainakin kahdenlaista kompastumista tähän: on johtajuutta, jota ei luoteta ja uskalleta antaa eteenpäin, jolloin ylisukupolvisuuden mahdollisuus kuihtuu ja yhteisön jatkuvuus tukehtuu; on johtajuutta, jota jaetaan epämääräisesti eteenpäin, tuhlaillen tuotetaan yhteisön jäseniä joille vuodatetaan vastuuta, ja sitten valikoiden katkaistaan vastuun jatkuvuus ensimmäisen erimielisyyden ja konfliktin tullen, erotetaan jäseniä ja pilkotaan yhteisöitä.
On varmaan onnistumistakin, mutta yllättävän vähän olen tullut kohtaamaan sellaista, minkä vuoksi ajattelenkin nykyään ettei juuri ole olemassa väkeä, joka on psyykeltään tasapainoista, vastuuntuntoista ja yhteisönmuodostuksen ja -ylläpidon prosesseista rennosti tietoista; puuttuu tällaisten yhteisöjen - miksei koko yhteiskunnankin - vastuullisia ihmisiä, jotka kestävät konflikteja ja muiden vapaata kasvua kokonaisina ihmisinä. En sano, ettei kokonaisia ihmisiä ole olemassa, mutta he ovat paljon harvinaisempia kuin uskoin. En ehkä itse tunne ketään sellaista?
5 kommenttia:
Tämä oli varsin hyvin sanoitettu! Aidosti vapaa ja rakentava yhteisöllisyys on vaikeaa.
Ja koskee aivan kaikenlaisia yhteisöjä.
Niin on, vaikeaa olla vastuullinen ja muiden olemista vapauttava ihminen. Tietty pettymyksissäni on ollut taustalla myös odotus että olisi viisaita ja näkökykyisiä ihmisiä, joilta oppia ja ottaa mallia - ja joihin nojata. Tuommoiset odotukset eri tavoin tietenkin kumoutuvat. Ei toisten ja oman olemisen ja tekojen laatu vaan ole lähimain täydellistä. Sitten toki muutamat havainnot ja hetket on pettymyksiä vaikka odotukset ei olisi kohtuuttomia. Jonimatilta tämä nimetön
Ehkä vapauden suhteen olisi paras sellainen yhteisöttömien yhteisö, jossa kukin sietää toisten ajatukset ja antaa niihin vapauden ja katsoo toista ihmistä ihmisenä eikä ideologian tai opin kappaleena. Tuollainen yhteisö ei tietenkään ole sitten kovin "dynaaminen" mutta voi suoda tarpeellisen hengähdystauon.
Miksi ei. Yhteisöillä (esim yliopiston tiedekunta tai urheilujoukkue tai kamppailulajisali) on usein jokin kulttuurinen rakennelma, taito, tieto tai olemisen tapaan liittyvä funktio, jonka ylisukupolvista säilymistä ja kehitystä ne yrittävät palvella. Ihmiset ihmisinä ja vapaina voi olla moiselle tehtävälle mahdollisuus, mutta myös toki haaste, koska sitten taidon ja tiedon välittymistä täytyy soveltaa materiaalin (ihmisten) mukaan. Ihmisen kannalta asia on tietenkin vähän toisin.
Lähetä kommentti