Erilaisten pienten olemista tai ihmisyyttä jonkin menetelmän tai näkökulman lähtökohdasta vaalivien yhteisöjen suhde johtajuuteen on keskeinen ja usein määräävä tekijä niiden jatkuvuuden ja mahdollisen ylisukupolvisuuden kannalta.
Olen nähnyt ainakin kahdenlaista kompastumista tähän: on johtajuutta, jota ei luoteta ja uskalleta antaa eteenpäin, jolloin ylisukupolvisuuden mahdollisuus kuihtuu ja yhteisön jatkuvuus tukehtuu; on johtajuutta, jota jaetaan epämääräisesti eteenpäin, tuhlaillen tuotetaan yhteisön jäseniä joille vuodatetaan vastuuta, ja sitten valikoiden katkaistaan vastuun jatkuvuus ensimmäisen erimielisyyden ja konfliktin tullen, erotetaan jäseniä ja pilkotaan yhteisöitä.
On varmaan onnistumistakin, mutta yllättävän vähän olen tullut kohtaamaan sellaista, minkä vuoksi ajattelenkin nykyään ettei juuri ole olemassa väkeä, joka on psyykeltään tasapainoista, vastuuntuntoista ja yhteisönmuodostuksen ja -ylläpidon prosesseista rennosti tietoista; puuttuu tällaisten yhteisöjen - miksei koko yhteiskunnankin - vastuullisia ihmisiä, jotka kestävät konflikteja ja muiden vapaata kasvua kokonaisina ihmisinä. En sano, ettei kokonaisia ihmisiä ole olemassa, mutta he ovat paljon harvinaisempia kuin uskoin. En ehkä itse tunne ketään sellaista?
2 kommenttia:
Tämä oli varsin hyvin sanoitettu! Aidosti vapaa ja rakentava yhteisöllisyys on vaikeaa.
Ja koskee aivan kaikenlaisia yhteisöjä.
Lähetä kommentti