kunnioitettu olkoon sinun nimesi

 

Kun vihollinen on murskattu, laukaistu tantereeseen, isketty seulauksi, ja sitten se vielä poisvuotaneiden voimiensa tuoltapuolen älähtää merkitystä täyden sanattoman äänen, saattaa mielessä häivähtää vanha kysymys väkivallan oikeutuksesta elämänmuotomme suojelemiseksi. Mutta kysymys on vain selkäevä joka pian painuu pinnan alle, veden uumeniin jota muotoa ilmavammat tunteet asuttavat. Hauras suoja ei jätä silminnäkijää. Se korahtaa vielä kerran, täyttyäkseen kipua pidentävällä henkäyksellä, ja muistuttaa niin meitä, että on parempi kääntää katse tuttuun maisemaan, jota outo valaisee.