Ihminen helposti luulee että hänen ajatuksensa ovat hänen omiaan.

Mutta eivät ne tule hänestä, eivätkä ne hänelle jää.

Vaikka hän istuisi hiljaa huoneessaan, ovet ja ikkunat säpissä, älylaitteet ja verkot sumpussa, hän vuotaa, hän vuotaa kahteen suuntaan tuota järveä, jossa niin luullaan olevan järkeä.

Ei se mitään, ihminen, ei se mitään. Et enää pelota sitä, joka sinua saa kokea. Kokea kuin verkkoja siinä järvessäsi.

 Raija-Leena Punamäki kirjoittaa täsmällisesti blogitekstissä ”Aseistautumisen lupaama turvallisuus” Suomen ja USAn puolustusyhteistyösopimuksen kontekstista: ”

Sotilaallistumisen uuskielen kursseilla olemme sisäistäneet sen, että Amerikan Yhdysvaltojen maanpuolustus on nyt myös meidän tehtävämme. Kukaan ei halua olla häirikköoppilas ja kysyä, miten on maantiedon laita: puolustettavammehan on toisella mantereella. USA:n turvallisuutta on puolustamassa 700 sotilastukikohtaa Lähi-idän, Kaakkois-Asian, Afrikan, Euroopan ja Amerikan 80 maassa (Vine, 2020) ja nyt myös Suomenlahdella ja Arktisten alueiden läheisyydessä. Ymmärrämme, ettei suinkaan ole kysymys Yhdysvaltojen maa-, ilma- ja merirajojen konkreettisesta puolustamisesta, vaan meidän länsimaisten arvojen, demokratian, ylivertaisuuden, tasa-arvon, turvallisuuden, itsemääräämisoikeuden, kilpailukyvyn, lähimmäisenrakkauden ja osallisuuden vientiponnisteluista. Tärkeää on myös se, että USA:n sotilastukikohdat sijaitsevat strategisesti lähellä luonnonrikkauksia, jotka takaavat meidän elämäntapamme.”