yy, kaa, koo, hyppy!

 

 

välähtää salamoi ja täristää

yskä, mikä paksu savu siitä jää

ja hälvenee tuulenvireessä

 

 

 

lukko kiertyy auki, ovi heltiää

ylempi sarana kirskaisee, lukon kieli ponkaisee takaisin ja kalahtaa

ei löydä koloaan, ulkoilma raottuu esiin

ovi on auki

käsi työntyy reppuun, sormet ja kämmen pyörtävät kirjapinon ympärille

käsivarsi kiskoo ne ulos repusta, pinon alin ja ylin kansi paljastuu

käsi suoristuu alas ja päästää irti pinosta

joka painovoiman varassa romahtaa säntilliseen läjään

pienelle nahkasovalle, julkiselle ja pyöreälle

jolle ne jäävät

Vauhko mieshenkilö oli tottunut näkemään heijastuksisss kateellisten jumalten valtakunnan välkkeitä, arvioimaan askeliaan ja vitsiensä tehoa niiden mukaan, ja mitä vielä mutta sen myötä ja alati hän katsoi peiliin. Ja nytkin.  Siellä kihisi. Sitten kuin verho olisi vedetty oli siinä mustakaapuinen nainen, outo nunna, ja vielä kädessään mela! Mitä vainoa? Nunna ja mela? ”Lähdemme tosta ylittämään vettä. Jätä touhusi ja astu kanoottiin. Vuotaa se mutta ei tässä paluumatkaa ole tulossa.” 

 

 

Minä olen ihan helvetin vihainen.

 

"Ei vaan sinä koet vihaa. Ihan helvetisti."

 

Sunnuntaihin on vielä matkaa.