lauluiksi kirjoitettua 2004

polaarisointu, kukon silmämuna pyörähtää

kuivaa metsää roikkuu patoaltaassa

vangittua hiivaa, vangittua ääntä

lepakko painaa kyntensä yhteen

valoruumis, ahdas rakennus

hätääntynyt ravistelee matkalaukkua



*  *  *

jos tahdot suojella jumalaa

ota käsiisi nyrkkiraudat

jos tahdot suojella kuningasta

ota kynä ja kirjoita

jos tahdot suojella itseäsi

alahan pukeutua

jos tahdot suojella pakkasta

revi jalkasi tanssiin

jos tahdot suojella jumalaa

ota otsaluuhusi silmä

jos tahdot suojella kuningasta

älä teroita älysi miekkaa

jos tahdot suojella itseäsi

piirrä harhasi tarkkaan

jos tahdot suojella kuolemaa

tartu käteeni

      ja kosketa ihosi ristiriitaa

      kosketa omaa äärimmäistä kipuasi

kosketa viimeisen liikkeesi

auki jäävää haavaa

  *   *   *

kello soi

pimeästä läpi pimeään

unen pohjan läpi

nukuin hetken ja hän ripustautui harteilleni

puhu hiljaa puhu

lumen läpi uuuh...

kello soi, käy raskaaksi kantaa

ruuhi uupuu lahovirtaan

kuun silmät ympäri taivasta

nukuin kellossa, oli pakko tarttua kuparikieleen

pimeästä läpi pimeään

istu hiljaa

unen pohjan läpi

puhu, kello soi

noin vuoden 2004 kannettomasta muistikirjasta

 "SF", eli
 muovinen harakka
jonka varjo on
  täsmälleen saman-
   lainen kuin
      oikean harakan

herkkyys ja sen yli (looking forward to my life)

kuten moni, george martin ihmettelee että seksin näyttäminen televisiossa tai siitä kirjoittaminen
saa ihmiset reagoimaan
mutta samantasoinen kuvaus väkivallasta ei räpäytä kenenkään silmiä

katoin joskus yhden tai kaksi jaksoa game of thronesia
enempää en pystynyt
ei niinkään seksi tai väkivalta sinänsä vaan asenteet joilla henkilöhahmot oli kirjoitettu niitä viljelemään
olivat liikaa

ahne naiminen, kirkkaan laskelmoitu väkivalta
en mä tarvi niiden näkemistä televisiossa
kun voin katella omaa ahneuttani ja laskelmointiani kaiket päivät


kahta sileää kiveä
hierretään vastakkain
kuuntelevassa huoneessa


sit kun on jotenkin tarpeekseen katellut kaikenlaisia päiviään
yöllä herää
hankalaan tunteeseen, vatsa puhuu, mutta niin hitaasti ja hiljaa ettei siitä saa selvää kuukausiin

sit kun selvää tulee
ei jää epäselvää

kahvia jää aina kuppiin
jokin kuun vaihe
tai ilmakuva räjähdyksestä, harakanpesä


radiohaastattelijan ääni pehmenee tunnin aikana
jonka hän viettää kaiken menettäneen, jotain löytäneen kanssa
lapsen äänellä vanhuuden kynnystä lähestyvä nainen kertoo miten kohdata itsensä

salliva käännös
vasempaan rakennusten ympäri, pensaiden kukkia ja siemenkotia kohti ojentuva
vastaanottava kosketus

vastaanpanematta odotan kärsivällisesti selkäni takana
sisuksissani
ja katselen ja kuuntelen, miten aivot ja sydän, pallea ja raajat tappelevat itseään vastaan

kannoin sinua kädessäni
ja tietä ylittäessämme kerroin että nyt etenen vakavasti, seriously
"seriously and desireously", kikatit, ja joku vastaantuleva puolituttu virnuili meille

... deserious, desireous, desirous
jäin pohtimaan sanan mahdollisuutta. olen valmis tulevaan;
aasinnahkahanskat käsissä karsin ruusuja, nätisti, vaikka näyttääkin massamurhalta

Marja Mattlaria livetallenteina

Marja Mattlarin kappaleita on kiusallisen hankalasti löydettävissä internetistä, osittain artistin marginaalisuuden, osittain hänen mediaan liittyvien valintojensa vuoksi. Siksipä onkin ilo, että Mattlar on perustanut YouTube-kanavan, jonne on ensimmäiseksi ladattu viisi videota Jyväskylän konsertista viime vuodelta, muun muassa hänen hittinsä Lintu sekä omiin suosikkeihini kuuluva Etkä sinä minua, jota olen joskus esittänytkin.

Mattlarin musiikki, sanat ja laulu on kipeänkaunista ja syvästi koskettavaa kuunneltavaa, sitten taas viileän tietoista ja joskus epätoivon lävitse loistavaa kirkkautta. Suosittelen ihan kaikille tätä laulaja-lauluntekijää, yhtä harvoista suomalaisista pitkänlinjan trubaduureista.