keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Taiteiden oppimisesta


Monialla sanotaan, että oppiakseen jonkin taiteen täytyy tuntea sen traditio, sen tavat, ennen kuin niitä voi mielekkäästi rikkoa.

Huomaan, että oma tapani oppia taiteet on ollut vähän toisenlainen.

Mulla ei ollut juurikaan runouden tuntemusta, kun aloin kirjoittaa runoja. Opin kirjoittamalla. Valtavia massoja tuotettuani, alkoi näkyä, mikä on olennaista, missä voi kehittyä, mikä kiinnostaa ja innostaa, millainen työskentely on mahdollista.

Samoin opin tussimaalausta niin, että alan vaan sotkea ja vähitellen tajuan, millainen jälki kiinnostaa ja missä tilassa minun täytyy olla, että sellaista syntyy.

Myös esitystaiteen suhteen prosessi on ollut hyvin tämänkaltainen: luopua esityksen rakenteista, jotta paljastuu, mitä esiintyminen on, mikä siinä voi tuottaa kiehtovia ja eläviä hetkiä.

Paljon on vielä opittavaa. Tradition ja poetiikkojen ja tekniikkojen oppiminen on eräs tuki kaikelle taiteen opiskelulle, mutta ei kovin keskeisen tuntuinen omalla kohdallani.

5 kommenttia:

Vesa Haapala kirjoitti...

Totta, silloin kun kirjoittaa, ei traditioista ole juuri apua.

Pitää saada ote juuri siihen juttuun mitä on tekemässä. Toki taiteenalan tuntemuksesta saa stimulaatiota ja keinoja mutta tärkein on sanottava itse ja etsivä kosketus.

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Mulle osuu paremmin "etsivä kosketus" kuin "ote", nillä on eroa... niin kuin jollain rannelaukauksella ja lämärillä... tai hymyllä ja virneellä.

Vesa Haapala kirjoitti...

Varmaan molempia tarvitaan; joskus ranteella, joskus lämäri, joskus joku muu mailatemppu, missä tilanteessa ja mahdollisuuksien rajoissa kulloinkin ollaan ja vähän myös pitää pitäis tehdä, mutta runollista etsimistähän tämä kaikki on eikä se maalikaan aina ole niin selkeänä käsitettävissä.

Anonyymi kirjoitti...

Vain paria päivää aiemmin merkintäsi postitusta mietin itse samasta aiheesta. Pohdin onko taipumus vaikutteille altistumiseen riittävä syy lykätä traditioon tutustumista.

Olen lueskellut blogiasi taas alusta. Se sopii hyvin Elliott Smithin kanssa. Ystäväsi ovat onnekkaita.

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Vesa, totta, joskus on ammuttava kovilla tai puristettava mustelmaan asti.

Tietysti voi toivoa, ettei tarvitsisi.

Anonyymille pohtisin, ettei vaikutteissa ole ongelmaa, jos vaan on kylliksi aikaa sulatella ne ja sovittaa omaan liikemateriaaliin. Traditiostakin on valikoitava omalle ruuansulatukselle sopivin ape, huonostisulavaa pienin annoksin jos lainkaan... And thank you, I'm very lucky and happy to have some friends.