vaikutelmia 25.-26.1.2013

EKHO; jotenkin alan uskoa, että tanssijat tarkoittavat eleillään niitä tiloja, joissa unta vasten, heräämistä vasten käy, vailla aietta, pyristellen, kiertäen mahdollisuutta, josta ei tiedä; pyöri eivät vain dervissit - Rea-Liina kertoo nähneensä Beninissä pyöriviä henkiä, suuren vaatteen sisällä kieppuvia ja välillä käveleviä olentoja, jotka toisinaan kaadettiin ja näytettiin: sisällä on heinää ja ehkä joku käärme.

Vatsani oli pari viikkoa sekaisin; mutakakun, suklaakakun ja suklaan syöminen ystävien syntymäpäivää juhlien tuntui parhaiten sopivalta ruualta pitkään aikaan.

Pyöräilen pikatien viertä pyörätietä ison kuun valaistessa. Pikatieltä pengertä alas vilistää myyrä, mutta ei uskalla pyörätielle. Se jää etsimään penkereestä putkikasvien välistä jotain reittiä. Minne se aikoo?

Kotia lähestyessä päätän, että postilaatikossa on tärkeä kirje. Lehtopöllö lähtee aukiolta ja lentää valonheittimen alta metsikön reunaan, en enää näe sitä. Postilaatikossa Suomen Luonto, kannessaan tunturipöllö. Lehtopöllöt ovat olleet viime päivinä melko hiljaa - ehkä pesiminen on jo hyvässä vauhdissa.

Yritänpä vähän kääntää Bülent Raufia: "Se, mikä On, aina On. Se on nyt kuten Se aina oli ja aina tulee olemaan - Sillä ei ole Mennyttä paitsi Mennyt Tässä eikä Tulevaa erillään Tulevasta Nyt. Siinä mikään ei muutu, ainoastaan kehkeytyy. Joka hetkessä Se on muuttuvassa asennossa. Kaikki Sen asennot ovat Sen omaa varausta ja Sen mahdollisuuksia olla Itsensä kanssa. Sille ei ole uutta tulemusta eikä vanhaa tulemusta. Kaikki sen tuleminen on Sen omia vaiheita siinä mikä On. Toista kuin Se ei toista ole. Se on Ainoa, Ainoakertainen. Sille kaikki on Kauneutta ja Kiitollisuutta."

Antaa sen olla. Kun on pilviä on kuin ei olisi päivää, vaan ei ole yö.

Pysähdyin yöllä Piispanristin bussipysäkille pleksikoppiin istumaan kirjoittaakseni ylös muutamia paranoideja ideoita tulevan varalle, menneisyydestä. Polkupyörän selässä syntymätön, melodinen ja vauhdikas punk täyttää pääni ja kieleni, pakkasesta riippumatta.

Förillä jäätyneen joen yli, vaihdoin muutaman sanan ja katseen tunteamattoman ystävän kanssa. Ei tarvitse antaa eikä ottaa huomiota; sitä vuotaa yli juuri sen verran kuin on tarve.

On värit vuodenajoilla, vuorokaudenajoilla, säätiloilla. En nykyään löydä taivaalta Pegasosta, mutta Orionin, Ajomiehen ja Härät näen joka ikinen pilvetön ilta.

Akustinen bassokitara nojaa senkkiin jonka avattua kantta vasten makaa läppäri, jota napputtelen, kirjoitus saa basson kolisemaan.