keskiviikko 22. helmikuuta 2012

kaukaa kaikuu



Helmikuun kymmenentenä vuonna 2009 ajattelin kirjoittamalla esseekokoelmaa, jossa tuossa hetkessä kirjoitettuja ajatuksia ei kuitenkaan ollut syytä julkaista. Miksi sitten laitan ne tähän? Koska tuossa on jotakin viehättävää, kaikesta huolimatta.


Tässä kirjassa puhuu keskeneräinen, nuori runoilija, jolla on mielessään ja lihassaan paljon kysymyksiä ja monia jännitteitä, joiden varaan virittyy loputon sisäisen puheen virta, josta tämän kirjan esseet on kalastettu, perattu, maustettu ja paistettu. Sellaisena kuin olen, monet ajatuksistani ovat spekulaatiota, tietoa, jota en voi varmentaa, oletuksia ja harhaluuloja, jotka tulen havaitsemaan vääriksi, tai valheita, joilla ylläpidän harhoja maailmasta, itsestäni ja runoudesta. Tiedän varmasti, että jotkin ajatuksistani ovat kaikesta huolimatta oikeassa asennossa johdattaakseen minua todellisuuden kohtaamiseen. Elämäni todistaa sen minulle joka päivä, jos vain kuuntelen. Kuitenkaan en voi tietää, ovatko edes nämä ajatukset lukijani tilanteeseen tai olemisen tapaan sopivia. Kirjani kiinnostanee joitakin jotka ovat lukeneet runojani tai kirjallisuuskritiikkejäni. He haluavat kenties lukea jotakin, mikä on tullut heille tutuksi tai vahvistaa jotakin kielellisiä vaikutelmia, joita ovat teksteistäni löytäneet. Näin varmastikin voi käydä. Kirjani voi kiinnostaa myös ihmisiä, jotka etsivät tapoja lukea tai kirjoittaa runoutta. Heillekin kirja tarjonnee ehdotuksia, joita toivon lukijan koettelevan kriittisesti. Joku ehkä löytää teoksen sattumalta ja hänellekin toivon kaikesta sydämestäni avointa ja tarkkaavaista mieltä. Seuraavissa esseissä pyrin tietoisesti ylittämään tiettyjä sovinnaisuusrajoja, jotka löydän omasta mielestäni, ja joitakin, jotka olen tunnistanut sosiaalisessa todellisuudessa tai jossakin ihmisessä lähelläni. Ylitän näitä rajoja koetellakseni omaa sisäistä vapauttani ja ollakseni toisaalta älyllisesti rehellinen ja toisaalta haastaakseni lukijaa huomaamaan tahallisen harhaanjohtamisen. Milloin kirjoitukseen täytyy luottaa? Minun on luotettava siihen nyt. Minä kirjoitan.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

:)