Vapaasti tilkitty

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Missä yleensä on kenenkään puhetta? Ei missään ole.

Ei kenenkään puhetta tarvita.

Sitoutua voi vain tulevaan (kieleen)

siihen mitä ei ole

En tarvitse runoja jotka voin kuvitella

siksi kirjoittaminen on epävarmaa

On vaikeaa kirjoittaa mieletöntä

Anonyymi kirjoitti...: coming to my senses... and you would see it from my blogentries...?; 11. elokuuta 2011 klo 16.45
Anonyymi kirjoitti...: Sitoutua voi vain kuvitelmiin? Heitämme toisillemme paksuja ja lujia kuvitelmia, monet pitkiä, ne ulottuvat toiseen. Ja toinen onneton menee ja sitoutuu. S'on kauheaa.

Vaikka näemme ja koemme mieletöntä sisälle ja ulos katsoessa (ja tämä on melkein varmaa, kuin itse näkemisen määritelmä, juuri sellainen määritelmä (nyöritelmä), johon tekee mieli sitouttaa toiset), ei itse näkeminen ja kokeminen ole mieletöntä.

Siis tämä minun mielestäni kommenttinarulle auki kerittynä. Ja ainahan näkemistä voi kokeilla. Kestääkö näkeminen, onko se luja.

Nyöritelmien sijaan tarvitsen nöyrrytelmiä. Nuorrutelmatkin sopisivat. Onneksi olen saanut molempia.

Ongelmani on: mieleni on sitä mitä mieleni tekee.

Ongelman ratkaisu: pakottautuminen lukemaan nykyrunoutta. Silloin mieleni tekee jotain mitä ei tee mieleni! Ratkaisu on usein kyllä ja ei!

Hyvää jatkoa, vapaasti tilkitsijä!

Toivoo P.; 1. syyskuuta 2011 klo 21.24

tiistai 19. heinäkuuta 2011