aamusatu kirjoitetaan levottomilla sormilla

olen matkalla

olen kulkenut jo hyvän matkaa

ja vastaan tulee ihmisiä

joille voin kertoa missä oli lähde

ja miltä mäeltä näkee kauemmas

eräässä paikassa vähän polulta sivussa

kasvaa kalliolla, rinteen alla vahva mänty

kuitenkin niin lähellä polkua että sen voi huomata

rinnankorkeudella männyssä on kaarnaton kohta

johon on kirjoitettu:

"laskeudu sieluusi sinä alaskatseinen poika

älä anna hepeneitteni liikuttaa sinua

onko sielussasi kärpän mentävä aukko?

minulla on ainakin viisi kärppää"

jos löydät männyn, sinulle on siihen kirjoitettu jotakin muuta

toisaalla keskellä polkua erään laakean ja leveän kiven päällä

on toinen, hieman pienempi laakea kivi

siihen tullessani nostin pienempää kiveä

ja luin kiven pohjasta:

"matkusta hiljaa, tunteetta

minä olen sinun tunteesi"

ja samassa ymmärsin että koko polku on tuon yhden kiven varassa:

kuljen ylösalaisin

männynoksan alapinnalla enkä ollut huomannut mitään

tiedän, ettei mäntyyn ja kiveen ole kirjoittanut sama olento

kumpikaan tuskin ihminen

on erikoinen, kuukausien mittainen hidas tunne

kun kärppä hyppää sielun läpi:

kärppä on hyvin suuri

olen itseasiassa mitättömän kokoinen siihen verrattuna

ja se etenee sisälläni kävellessäni tätä ylösalaista maailmaa

en olisi arvannut että männyn kainalokuopassa kasvaa tällainen metsä!

rakkaudella,

aina hämmentynyt jonimatti