dokumentti

ensi kerran kuullessani sen aloin itkeä

kolme vuotta sitten

aivan äsken

kuullessani sen aloin hymyillä ja nauraa

aamulla ja päivällä ja iltaa kohden

seminaarissa pehmytkudoksinen organisaatio franco bifo berardin sooloa vasten

projisoi puolijaetuille mielen akryylimatoille vastuunjakamisen tilanteita

ihmistön kompostoitumista uudelleen tekojen melodiamassoiksi ja riitakoivuiksi

vaikka en ole varma pystymmekö mihinkään

jätin kysymättä monta kysymystä jotka eivät mahtuneet

eurooppalaisen tai ehkä ei sittenkään eurooppalaisen radikaalin ajattelun ilmastoon

ja pääni tukkeutui puheesta

ja sydämeni läikähti

kuullessani puhekyvyttömästä naisesta joka johdatti kevyin (haar?)niskoin

hullujen teatterin ja mollekulaarisen ihmisjoukon työpajaa

estäen ammattikoreografin harhaliikkeet

ja sydämeni läiskähti koneterapialle, sillä minäkin laulan TAZ-

W-kadunpesukoneiden kanssa

kävelyllä pilvisessä illanmäärittämässä kaupungissa

kun kannan akryylimattoa

pois jokirannan työmaan roskalavalta

sen jälkeen kun olen puistellut maton teatterisillan kupeessa

nähnyt pölypöllähdyksien katoavan joenyliseen viileään iltaan

ja jättänyt jonkin mentaalityölaitoksen ulkopuolella nököttävien

valtavien kanervaruukkujen varaan likaisen

lumikasasta löytämäni lankun penkiksi

ja istunut siinä lepäämässä

muutamien leuanvetojen ja tasapainoaskelluksien jäljiltä

uuu

sssss

uuu

sssshhh

uuuu

sssssssss

uuu

sss...