seminaarissa pehmytkudoksinen organisaatio franco bifo berardin sooloa vasten
projisoi puolijaetuille mielen akryylimatoille vastuunjakamisen tilanteita
ihmistön kompostoitumista uudelleen tekojen melodiamassoiksi ja riitakoivuiksi
vaikka en ole varma pystymmekö mihinkään
jätin kysymättä monta kysymystä jotka eivät mahtuneet
eurooppalaisen tai ehkä ei sittenkään eurooppalaisen radikaalin ajattelun ilmastoon
ja pääni tukkeutui puheesta
ja sydämeni läikähti
kuullessani puhekyvyttömästä naisesta joka johdatti kevyin (haar?)niskoin
hullujen teatterin ja mollekulaarisen ihmisjoukon työpajaa
estäen ammattikoreografin harhaliikkeet
ja sydämeni läiskähti koneterapialle, sillä minäkin laulan TAZ-
W-kadunpesukoneiden kanssa
kävelyllä pilvisessä illanmäärittämässä kaupungissa
kun kannan akryylimattoa
pois jokirannan työmaan roskalavalta
sen jälkeen kun olen puistellut maton teatterisillan kupeessa
nähnyt pölypöllähdyksien katoavan joenyliseen viileään iltaan
ja jättänyt jonkin mentaalityölaitoksen ulkopuolella nököttävien
valtavien kanervaruukkujen varaan likaisen
lumikasasta löytämäni lankun penkiksi
ja istunut siinä lepäämässä
muutamien leuanvetojen ja tasapainoaskelluksien jäljiltä
uuu
sssss
uuu
sssshhh
uuuu
sssssssss
uuu
sss...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti