mistä tietää onko pommi suutari vai ihan vitunmoinen lataus
... kaikki ajallaan, kaikki ajallaan...
olen yksin sen kanssa, ei se enää valvota minua
... teen työtä päivällä, lepään yöllä...
joskus herään kuin olisit paikalla, enkä voi syyttää siitä pommia
mutta haluan olla rauhassa tässä täyttämässäni huoneessa - pommissa,
jos niin halutaan -, pyydän siis: mene pois ja pysy poissa
vielä ei ole aika syttyyslangan palaa
ehkä joku seuraa lehtien pikkuilmoituspalstoja
juuri sellaisten tilaisuuksien varalta, jollaista suunnittelen
en ole koskaan ennen rakentanut tällaista räjähdettä
oletko sinäkään? aurinkoisena päivänä
aion kävelylle betonimetsään: se on hakkuuaukea
kaadettu paljaaksi, valtavat, mielettömät kannot vain jäljellä
kiipeän samppalinnan talveksi suljetun uimalan läheisyyteen
katselemaan kannokon yli, unohdan pommini, unohdan työn
ja otan aurinkoa takaraivoon ja sydämeen, sulatan valoa vatsassa
niin, niin minä teen, solmin kengännauhat
3 kommenttia:
Tervehdys! Olet ehkä räjähdysalttiissa tilassa, mutta vammautumisen vaara on suuri pommileikeissä. En väheksy tekstiäsi ja loppu oli huojentava. Niin elämä jatkuu ja on vahvempi meitä.
Kiitos huolenpidosta! Mutta, katsos, pommi, josta on puhe, ei ole niitä pommeja... Jäällä makaava ruumis vain katselee taivaan liikkeitä...
+ tää kannokko muistuttaakin Mannisen Teemun Turistina täällä -kirjan runoa Kalevan kirkosta
Lähetä kommentti