kuse jäälle, peitä jälkiisi

päijänteellä kuviokävelyllä, vähän hölkällä

takaperinkävellä vain heikompi silmä auki

auringon kurmottaessa talven äänihuulia

kengänpinnat kerää jäätä uveavannoista

laula laula, peitä jälkiisi

päijänteen jään äänihuulet

orgaaniseksi äitynyt radioaktiivinen aavikkotuuli lorisee korvissa

tänään illalla jyväskylässä, kirjailijatalolla, kuunnelmia ja ääniteoksia

silmäkulmassani verhojen takana ikkunassa

näin lintuparven lähtevän liikkeelle

en katsonut sinne päinkään

saattoi olla savua naapurin piipusta

-

sillä kulmassani varjojen akanat kun avaan

niin liituparka helähtää halki

en käsitellyt sitä päivällä

satoi, saavuin, purin piinattuna

-

siis läikkyvässä vartioidaan kuun

niittypolkuja, lähteeltä haki

enkidu teelehdille vettä

saattoi savun sitä paimentamaan

-

siten läpinäkyvänä varastan kustakin

nitkuvaa kujaa loisivasta kojusta

en kitsaasti, lähdin välittäen

saadakseni avun, tapamenettelyittä

-

zeniittipinta, lävistävä kynä, hauras

niin kuoleva, loistavana kajastava

ei saa kuvitelmaa välttää

saavuttamattomasta, tappavasta merestä

-

voisin kirjoittaa sinulle

kynnet näppäimistöllä

sähkön kuumentaessa metallia

joka johtaa lämmön toiseen metalliin

sen sisälle veteen

voisin kirjoittaa sinulle

sormenpäät painovoimaa vastustaen

farkkujen puristaessa alavatsaa

ylimmäisen nappinsa jääräpäisellä vallalla

jonka olen sille lahjoittanut

voisin kirjoittaa sinulle

kirjeen korttelin yli

lumen mitatessa aikaa vakaalla surulla

luotan että se sulaa

kuten kaikki muotoni

voisin kirjoittaa sinulle

pidättäen hengitystä

mutta kun muistan sinut

vapautuu pallea purkautuu

useita kaasuja sieraimista pöydän ylle

voisin kirjoittaa sinulle

lämpimässä huoneessa

odottaessani että paranen

tai että luovutan ruumiini

yön levolle

voisin kirjoittaa sinulle

muistinvaraisesti

kertoisin ehkä kuinka näin askeleesi kuistilta

kävelit, joka askeleella miltei asvaltin sisään

miltei syksytaivaalle

voisin kirjoittaa sinulle

sormet muistavat voivansa levittää

tilaa nivelten etäisyyttä sormien välille

en ollutkaan yksin, mutta yksin tässä huoneessa

syödä väärin ja syödä liikaa, liian vähän

rauhaton huone, ei, olinkin se

soitin, sormille

kielet ja kaula

en kirjoittanutkaan runoa, mutta näillä sanoilla

hengittää vähän ja hengittää nopeasti, liian paljon

rauhaton luonne, kyllä, sekin voi soida

jännittynyt sormi, niska

kieli ja kitalaki

en soittanutkaan soitinta, mutta tunnustelin

miltä tunnut etäisyyden päästä, tunnustelin liikaa

rauhaton sydän, kyllä, sekin voi estää runon

Chemins - eräitä ääniä.

Virta-lehden uusi nettisivusto ja blogi.

, tehdä jotain, ei, tällä on tehtävä jotain, ei ole, tälle, jotain, ei, mitä, ei mitään, jo,

Aamulla kirjoitan jotakin, mikä tulee päivällä vastaan lukiessani kuukausia sitten kirjoittamiani ajatuksia.

Näen silmäkulmassani ikkunan takana linnun

käännyn sitä kohti, se onkin lintuparvi

suomalaiset kulttuuri-instituutiot tuottavat t-paitaa ja kassia logolla

Skeptikossa kiinnostava haastattelu kuolemanläheiskokemuksiin liittyvästä tutkimuksesta.

Ja tässä linkki saman keskustelun kritiikkiin.

(eh.)

How

come is my name

on here?" I straightened up after seeing my name

underlined with a grey ink. A blank expression

spread over my features. How

come? Is my name

so popular that everyone wanted it?

Road Trip! - I'll

come, is my name

big enough? Yes, you're a redhead all over,

that little spot about an inch below the corner of your jaw

makes you make the most amazing noise, and, apparently,

the sound you make when you

come is my name."

With this last Helena flicked her eyes up to Barbara's face.

"Come" is his name, he summons everyone to himself.

They come immediately to him, although their hearts shudder with fear of him.

and that time there is so endlessly long that a lifetime

spent on earth seems, by comparison,

to shrivel up into a b Death — Come is His Name