kettu on saapunut huoneeseen

Täällä on tyhjää.

Ajattelin, että ajassa kaikki on yhtä: ajan kussakin hetkessä kaikki on yhteydessä keskenään, olennaisesti yhtä. Ajattelin, että ehkä kollektiivista tietoisuutta voi ajatella myös siten, että se on yksilöiden tietoisuutta ajassa olemisesta. Tämän ajatuksen mukaan, kun olemme tietoisia vain itsestämme (emmekä usein ole tietoisia edes itsestämme!), emme ole ajassa, vaan suhteessa aikaan. Ajassa oleminen taas on olemista suhteessa ikuisuuteen. Mutta tämä on vain ajatus. Kokemukset, jotka tähän ajatukseen johtivat, eivät ole tässä hetkessä. Tai ehkäpä sittenkin tämä hetki on auki niille.

Voi myös olla, että tietoisuus omasta olemisesta, joka minulta yleensä puuttuu, on ainoa tapa ylittää kynnys, joka eristää ajasta. Tämä ei ole vain ajatus, tämä on eräs keskittymisen arvoinen, olemisen käytäntöä koskeva kysymys.