esitys 11: Tero Nauha Orivedellä

Löysin kuvauksen Tero Nauhan esityksestä Orivedellä ehkä vuonna 2003 tai 2002. Esitys oli eräs ensimmäisistä näkemistäni performansseista. Erityisesti sen dynaaminen tilankäyttö, liikkeen rytmin vaihdokset ja eräät materiaaliset yllättävyydet jäivät mieleen. Esityksessä oli, näin jälkikäteen ajatellen, kiinnostava japanilaisen butohn tai ennemminkin zenin ja suomalaisen metsän yhteys. Se oli hyvä tila.

---

Tero Nauha kantoi nuoren koivun karsittua runkoa oikealla kädellään, puun tyvi ei aivan koskettanut lattiaan. Hänen lahkeistaan valui nestettä, hitaitten askeleiden jäljet jäivät. Vasemassa kädessä hänellä oli kivi. Intensiteetin katkos: hän kääntyy vasempaan, kohti yleisöä, kääntäen koivunrungon poikittain. Hän työntää yleisön seinänviereen - laskee koivun heidän jalkojensa juureen - halaa jokaista sen taakse jäänyttä kivellä selkää koskettaen. Lopuksi hän asettaa kiven lattialle rungon puolivälin kohdalle, kumartaa syvään ja poistuu. Suitsukkeen sauhu tavoittelee yhä korkean huoneen kattoa.