Esitys 9: herkistyminen ja säikytys - muistijäljen mekaniikkaa

Ihminen joka puhui herkkyydestä, että tulisi olla herkkyyttä kuunnella vaikka vain sitä kun kahta kiveä hierretään vastakkain, lähettää minulle videon, jonka toimintaperiaate on ihmisen tuudittaminen idyllisen audiovisuaalisen ärsykkeen ja kiinnostustaherättävän (joskin lähtökohtaisesti fabuloidun ja keinotekoisen) tekstuaalisen viestin kautta rauhalliseen tarkkaavaisuuden tilaan, joka särjetään sekunnin murto-osassa ilmestyvällä rääkyvällä hirvityksellä. Järkytys tämän vittumaisen vitsin äärellä on tietysti arvattava, ja luultavasti erittäinkin ohimenevä, mutta myös herkkyydenvastainen ja potentiaalisesti tuottaa sellaisia havaintomuistisolmuja, joihin perustuu esimerkiksi autokolarissa traumatisoituminen. Tällaisen traumatisoitumisen mekaniikka perustuu ymmärtääkseni pitkälti säikähdyksen aikaansaamaan hengityksen salpautumiseen tai hypereventilaatioon, joka tuottaa aivoihin ja kehoon häiriötilan, josta jää jälki. Jos ihminen muistaa (tahallaan tai vahingossa) hengittää tällaisessakin tilanteessa, on oletettavaa, ettei traumaattista muistijälkeä jää. Puheena oleva video tietystikään ei muilta osin vertaudu autokolariin, mutta sen säikäyttämismekaniikka on yhtenevä. Tällainen ristiriita herkkyyspuheen ja säikytysvitseistä intoilun (?) välillä tuottaa aiheetonta raivoa. Niin, Odradekista voisi todeta vielä, että sen erinomaisuus oli niissä hetkissä, joissa tilaan ja ihmisryhmään synnytettiin herkistymisen tila, esimerkiksi juuri äänille.