Sosiaalinen kokonaisuuden tarve

Sosiaalinen kokonaisuuden tarve

Tarvitaan kuuntelua. Vihollisenkin. Erimielisyyksien nyt ainakin.

Siten tulee tilaa ilmaista tietoa, kysymyksiä, aikeita, ideoita ja tunteita, jotka näyttävät vääriltä, vahingollisilta tai ovat muutoin torjuttuja.

Se tekee mahdolliseksi kokonaisuuden hyvinvoinnin.

Tässä maailmassa olemme enemmän kuin summa joka tulee kun puolustajamme ja vihollisemme lasketaan yhteen.


Ilman vihollisen kuuntelua omistakin tulee vihollisia.

Kuuntelu ei ole samaa mieltä olemista, hyssyttelyä, alistumista tai väkivallan sallimista.

Mitä kuuntelu on?



Lisäksi tarvitaan ristiriitaisten tietojen tuomista yhteen kokonaisuuden hahmottumiseksi.

Toisilleen yhteensopimattomia tietoja ja niiden lähteitä tulee tarkastella kriittisesti ja avoimesti, pitäytyen ideologisista päätelmistä niin kauan että tietojen todellisuus, todistusvoima hahmottuu.

Siten on mahdollista muodostaa kokonaisuuksia, joissa ristiriidat on huomioonotettuina edes jotenkin - - siis konteksteja jotka eivät muodostu jo valmiiden kontekstien ehdoilla.

Ajattelen tässä sosiaalista ajattelun prosessia joka käyttää tieteellistä metodia poliittisten ja historiallisten kiistojen ymmärtämiseen laajempaa taustaa ja akuuttia nykytilannetta vasten.

Näkisin, ettei tällaista juuri tapahdu tällä hetkellä.

Siihen tarvitaan vain muutama suostuvainen henkilö, jotka näkevät maailman riittävän eri tavoin, eli ristiriitaisesti, ja joilla on kyky tästä huolimatta tarkastella pitkäjänteisesti erilaisia lähteitä, tietoja ja konteksteja - hahmottaakseen yhdessä laajemman kontekstin, jossa nuo ristiriidat suhteutuvat, saavat näkyä ja alkavat paljastaa jotakin ko. yksilöiden ajatteluja suurempaa.

Jonkinlaista yliyksilöllistä ajattelua kokonaisuuden hyväksi.