Töpö periytyy

Pekka Töpöhännän lukijat ovat varmasti pohtineet, voiko olla totta, että töpö periytyy. Hänhän menetti häntänsä rotan puremana lapsuudessaan, mutta sai kolme pentua, joista yhdellä täyspitkä häntä, mutta toisella puolikas ja kolmannella vain töpö - epäonnisia kehityshäiriöitä. Koulussa opetettiin, että Lamarck oli väärässä, eivätkä hankitut ominaisuudet periydy biologisesti. Niinpä paheksuin Töpöhännän kirjoittajan mielikuvittelua - eihän moista tapahdu saati voisikaan tapahtua. Oiva haastattelu National Geographicissa kuitenkin kertoo, sen ohella, että se kuvaa mieltä kiinnittävällä ja sydäntä virvoittavalla tavalla havaintoja kasvien älykkyydestä, muistista ja oppimisesta, joilla ei ole mitään tekemistä aivojen, eikä ehkä myöskään niin sanotun ja ihmisolennoille usein yliarvioiden keskeiseksi ja toiminnallisesti läsnäolevaksi uskotun itsetietoisuuden kanssa, kuten muuten ei ole mielestäni suurella osalla ihmisälykkyydestä, -muistista tai -oppimisestakaan (vaikka eihän siten koulussa opetettukaan - muutenkin suuri osa oppisisällöistä yleissivistävissä laitoksissamme on kyseenalaisia tai harhaanjohtavia, parhaimmillaankin suppeita ja yksinkertaistavia - otetaan nyt oikeinkirjoitus vaikka, sehän on vain mielivaltainen järjestelmä, jolla kieltä suitsitaan, mikä ei sen luovia voimia mitenkään lisää, vaikka joskus rakenteellista käytännöllisyyttä tuokin ajatusten muovailuun erääseen ihmisten kesken välitettävistä muodoista eli tekstiin), että Lamarckin on sittemmin todettu olleen oikeassa ja elämän mittaan hankittuja ominaisuuksia havaitaan periytyvän.