uusi runo blogitekstiksi

joukko puolituttuja, joku tuntematonkin - ja kukapa ei olisi -
kääntyy kohti uuden julkaisun välähdystä unohtaakseen sen sitten

jonain päivänä on työtä vain elää, sietää aikaa jota ei ole
mitään ei tapahdu, koska myöhemmin tapahtuu
voimia ei ole, koska ne menivät aiemmin
suunta puuttuu, koska mahdollisuudet kuljettiin loppuun

miten sellaista vapautta sietää, joka vapauttaa itsestään
ilman kärsivällisyyttä jossa kasvaa vapaus itseen
pilkun puute korostaa kärsivällisyydenkin puutetta

tässä kirjoittaessa pulputan suodattimen läpi
niin kirjoituksen intensiteetti on keskinkertainen
ja sisältö analyyttisen koskettamaton;
vietän aikaa säkeiden parissa

jos en pulputtaisi suodattimen läpi
et voisi lukea tätä tästä

salaisuus painaa
enemmän kuin näppäimistö kestää


- tämän kutistuvan jupinan loppunasautukseksi:
kynä ja lehtiö sen sijaan kestävät mitä vain painoa
ja pimeän joulukuun nurmella kukkii leinikki