Mitkä 10 tämän vuoden runokirjaa pitäisi lukea?
Hyvä lukija, mitkä 10 tämän vuoden runokirjaa mielestäsi pitäisi lukea? En seuraa, mitä runoteoksia nykyään julkaistaan, koskei siihen ole aikaa ja koska luen ja teen muuta. Tästä syystä en myöskään kirjoita tällä hetkellä kritiikkejä - en yksinkertaisesti pystyisi asettamaan kirjoja nykyrunouden kontekstiin. Ilmiselvä syy on, ettei tuo konteksti tunnu kovin olennaiselta. Tästä voisi kirjoittaa paljonkin ja koska minua on viime vuosikymmenellä suhteellisen yleisesti pidetty jotenkin tärkeänä runokriitikkona voisi ajatella, että minulla on jonkinlainen velvollisuus selittää, mitä tarkoitan, ja mieluusti niin tekisinkin. Vaan vetoan tällä erää vain siihen, ettei se tunnu olennaiselta. Ei se ole mikään argumentti, jota tarvitsee perustella. Kuitenkin, toivon lukevani 10 hyvää tänä vuonna julkaistua runokirjaa. Ehdottakaas! Salmenniemen Kivirivit mulla on, ehdottakaa jotain muita.
EDIT 6/2014: tähän liittyen ks. "Kynnys kutsuu yli"
11 kommenttia:
Miksei kukaan ehdota mitään? Itse en osaa ehdottaa, mutta kiinnostaisi kovasti vinkit!
No niinpä!
Kyllä tätä muutama runouden saralla valveutunut lukee kuitenkin.
En ehdota kymmentä, sillä mukaan tulisi jo vähemmän yksiselitteisesti tärkeitä teoksia. Laitankin vain yhden, sillä siitä olen varma: Erkka Filanderin Heräämisen valkea myrsky. Luin sen keväällä heti ilmestymisen jälkeen, kesällä teos kulki mukana mökille ja juuri äsken selailin sitä taas. Kiintoisa, liikkuu hurmoksellisessa sanaryöpyssään sellaisella rajalla, että pari piirua eteenpäin niin olisi vaikea suhtautua vakavasti. Mutta juuri tuo tekee teoksesta mielenkiintoisen. - Toimii hyvin myös ääneen luettuna, suosittelen. PDF löytyy Poesian sivuilta, jos haluaa tutustua.
Pari "ylläriä", joista tykkään paljon (sitaatit siksi että nää voi pienkustantamokirjoina mennä helposti huti):
Satu Lepistön Pohjoinen (ntamo)
Juho Niemisen Saattaa sisältää pähkinää (hpc)
Hyvin erikoinen ja siksi mieltä askarruttamaan jäävä on myös Jusu Annalan Auschwitz (ntamo)
Kaikki Poesian kirjat on top kypässä. Jos ei muuta ehi, ni ne kantsii kattoo. Helinin uusin on kiintoista kanssa, kun se on niin toimitettu - tuntuu vieraalta ja samalla lukijaystävälliseltä vähän uudella tavalla, hyvä kirja.
Hei, kiitos. Lupaan tutustua mainittuihin teoksiin. Ehkä kirjoitankin sitten luettuani. Ja ei noi nyt ihan tuntemattomia mulle olekaan kaikki - en oo siis ottanut kovinkaan pitkää etäisyyttä runomaailmaan, näemmä.
Entä käännösrunous?
Tää on erittäin hyvä: http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/ilonirunonurinoli/
http://www.runokauppa.net/index.php?main_page=product_info&cPath=1&products_id=761
Palindromit on hulluja! En koskaan itse jaksaisi niitä väsätä, arvostan pieteettiä mitä ne vaatii.
Antin kirjan oon lukenut jo ajat sitten, tosin se lienee nyt jo jokseenkin erilainen kuin silloin. Joten miksen lukisi sitäkin.
Kunhan on aikaa.
Lähetä kommentti