saukoton koski
ei ole jäätä, vesi korkealla
tasapainoiset hypyt sen ylitse
koskikara virtauksen partaalla
pitkin yötä äitini seuraa pegasuksen laukkaa pitkin yötä
niin suuri järvi että moottoritietäkin ajaessa on oltava tietoinen sen koosta ja muodosta
on oltava suuri järvi että moottoritiellä tajutaan koko ja muoto
valjastettu koski nuolee ja nuolee betoniseinää
muistin vuoksi
istun alas, myönnyn asentoon
tasapainottavat henkäykset sen lävitse
kokoomapisteen partaalla
taivaan halki isäni katse tavoittaa kuun saturnuksen yllä
katse joka halkaisee valon kahdeksi valoksi
on oltava suuri muki että kahvi muuttaa hengityksen
varmastikin rukous tapahtui muulloin kuin rukoiltaessa, niin sen täytyy olla
vuosikymmenten muodonmuutos
jota toisissamme seuraamme
kertoo moottoriteiden rakentamisesta, murtumisesta
suuren järven muovautumisesta ja tyhjenemisestä
hetkellinen laulu
pysäyttää veden
sisuksissasi
missä et ennen kääntynyt vasemmalle, käytävässä jonka koskemattomat ovet
olet kaikki itse nostanut saranoilleen
(
alan kuvitella seinättömiä käytäviä
lihaa joka on männnynrunko ajassa
ajassa koettuna tiheänä aineena, virtaava valo jokin toukka kaivautumassa syihin
koteloituakseen muodonmuutoksen hetkeen, talven yli
kuin maanpakolainen
aika tihentymässä lihaksiin
kuolleisiin ja eläviin, eroa tekemättä
... päivät verenkiertoja myöten
tai muita liian tiheitä ja siksi umpeutuvia lauseita
tai sanoja joihin katselen pitkään ja merkitykset jakautuvat muodostamatta yhtään uutta merkkiä
kirjoitustaidon menettäminen lukemisen partaalla
vastaanottaa, työntyä sisään päin niin kaikki tulee mukaan
on oltava suuri vesi
että umpeenrakennettu
kokee maan koon
on oltava valtava taivas
että tuoleille työstetty
kokee kätensä muodon, sormenmitan, nyrkinmitan, levitetyn kämmenen mitan
(
sähkökatkon aikaan huoltoasemalla on hämärää
vara-akulla piippaava kassakone
asvalttipihalla on kirkasta ja päällekäyvät ilmamassat
pidättelevät ihmisiä, miehiä ja naisia, tuulilasien alla
pysähtyneiden bensapumppujen äärellä
minulla on jonkun vanha vihreä villakangastakki joka hylkii vettä
ja kävelen edestakaisin hymyilemässä
männyn suuri oksa roikkuu vuodenkin päästä yhä puussaan
irrallaan toisten suurten oksien varassa
käpytikka tulee etsimään sen repeämästä toukkaa
(valoa nopeampi olento; kieleni superlatiivit osoittavat vain rajan josta alkaa ääretön)
))
meidän kielemme eivät ole kovin erilaiset
siksi ne voivat kohdata
oih! kuolleen kissan asennot ja liikkeet
tulevat vastaan talossa, nojatuolilla musta villapaita, ovea avatessa vilahdus jota ei ollut
...
tuhlata, laulaa
sulattaa, vaivautua (taikina, korpus)
antaa hengityksen lahja verenkierrolleen
antaa aivoilleen humaltumisen lahja
terveisin j.
ps. vietiin kynttilä lemmetyn haudalle; mikä pitääkin mielessäni sen, että huomiota saa kaiken aikaa, ja ajan päätyttyäkin, käsittämättömistä suunnista, syytä on siis pitää käsittämätön tarkassa syynissä, ethän sinäkään odottanut saavasi tätä kirjettä!
